30.9.13

Eräs alku


Aloituksen tehtävä on vangita:

havaitsitko huomiosi, kysyvän
ilmeesi; astuitko nöyrin mielin
esiripun alta synkronisoituvaa
taputusta kuunnellen töminää
niin kuin jalon puhvelilauman 
jaloista suosio on suur, iso käsi
lepää ylläsi

27.9.13

Happamahkoja


Raikastuva, karaistuva, raskas:
ihannelukijani, ajattelen sinua
minä kuvittelen sinut, lukijani
ihannekansalainen keski-iässä
sinä olet villiviinin rypäle yhtä
kitkerä: tyhmää pyytää mitään
ei täällä oikeutta saa; oikeiston 
ja vasemmiston välisen kuilun
voi silloittaa olemalla väärässä

sinusta, lukijani, olet olemassa
kun minua ei ole – ja jos minä
toivon jotain, se olet sinä, joka
toivot, toivo jotain, puukiulun
poljalla läikehtivää kimaltavaa 
lujitemuovia sisustusmessujen
agnus dei -jaksoja, jaksamista;

25.9.13

Takaisinkytkentäsilmukka


Mutta samalla siitä hiljaisesta mutinasta puuttuu kaikki luottamus ihmisten järkeen ja tunteisiin, ääni ei vahvistu vaan neurotisoituu korviaviiltäväksi omia ajatuksia vahvistavaksi ulinaksi. 

24.9.13

Alkueleistä ja narsismista


Älkää syöskö merkityksiäni yhteiskunnan kitaan! Millä muulla tavoin vastaisin uutisiin?

Miten suojella alkueleitään nykyajassa tai ikimaailmassa. Piirtäminen on erityisen pelottavaa: jokaisessa viivassa ilmaisee pieni vihainen lapsi pientä vihaista itseään. Sen merkki on vanhemmuutta lapsena, merkki kohtalosta nimeltä neotenia. Narsismistani olette nähneet vasta välähdyksiä, sillä olen (ollut) säädyllinen…

18.9.13

Kuluvan vuorokauden fragmenttisato



Haluan näyttää kieleni sinulle

Maassa säilyy rauha ja oikeus;

                                        juuri
kun torni on niin korkea, että
siitä näkee koko valtakunnan,
valtakunnassa on kaikki
oikeassa mittakaavassa oikein

ja hyvin, juuri silloin pakenen
toiseen maahan korkeamman
tornin piirustukset kainalossa
yön turvin, yön masennuksen
turvin

Mutta uni kirjoitti paremmin.

Tietää seikkailua. Että tahdon 

on 
mentävä ymmärryksen edellä


Kirjat ryöstäytyvät kansistaan
se on niille oikein. Muuttuvat
taidegrafiikaksi siellä, tiedoksi
täällä, dataksi



seuraatko
sinä puunjalostusteollisuuden 
viimeistä vaihetta, valhetta vai
jotakuta mitätöntä kynäilijää?

17.9.13

Levoton katkelma



katseesta musertuminen onko
se 
jotain seksuaalista miksi nämä
käsitteet, mä säntäolen seinille
kuin häkkielän


Sinun,
sinulla oli musertava katse eikä
nimeäsi voinut mainita voi voi
minä säntäilen kuin häkkieläin


Teidän,
minä häntäilen kuin säkkieläin


Tiedän,
minä häntäolen kuin säkkielän

16.9.13

Synkkä katkelma


ja mielensä mielivaltaisen lain
rikkoma ellei häntä estetä hän
ottaa tuomion tuomion päälle
päälleen, sille joka valuu kohti
pohjanmaata maailmantappia

12.9.13

Muistiiinpanot, jotka unohdin julkaista tiistaina



Mitä jos väittäisin, että Facebook kasvattaa vastuullisempaan viestintään kuin toimittajakoulu. Mitä jos väittäisin, että ennen vanhaan journalistitkin uskoivat kirjoittavansa jälkipolville. Mitä tapahtuisi, jos…

Illalla inspiroivin tihkusade miesmuistiin. Pimeän lämmin kepeä suihku. Ja sininen viiva loistaa taas kaupungin yllä.

Runoiluni uhkaa vaihtaa vapaalle: haluaisin vain sanoittaa pitkän blues-improvisaation (no, äh, eihän se silloin olisi improvisaatio, jos teksti kirjoitetaan valmiiksi alkusta loppuun), jossa alun diibadaaba-nonsensen jälkeen alkavat toistua lauseet "taas on kadulla vettä", "taas on kadulla jäätä", "taas on kadulla lunta" jne. Boogie, abubabu, beibe, dägä.


6.9.13

Välityssuhteita

Se pikku i välttämisen ja välittämisen välissä.


Kaksi surkastumaa: että välttää ja että väittää.

Väitän välittäväni mutta vältän koska välitän.

5.9.13

{2, 0, 1, 3}

Siitä, kun vuosiluvussa viimeksi oli nollasta lukien neljä ensimmäistä numeroa, on melkein seitsemänsataa vuotta, ja noihin aikoihin nolla oli vasta rantautumassa Eurooppaan. Rantautuminen vei vuosisatoja. Tästäkin vuodesta ehti kulua kaksi kolmannesta…