13.11.11

Ote itsekritiikistä

Jännitteettömyys yltyy pian piinaavaksi: mahan täydeltä imeliä, triviaaleja harmonioita, konsonoivia kolmisointuja toinen toisensa jälkeen vailla minkäänlaista ajallista kokonaishahmoa tai käsitystä sävellajista. Ikään kuin paritanssin idea typistyisi varpaille astumisen ja muun kiusallisen läheisyyden välttämiseen.

Aivan kuin musiikki supistuisi pyrkimykseksi pitää nuotit mahdollisimman kaukana toisistaan...

(14.11. klo 10.33)
Näin etäällä lause, viisainkin, on kirjallisuudesta.

8.11.11

poetiikka, pyhittää keinot

Koska runous on monumentaalinen virhe, onko ihme, jos toisten virheistä tulee sen materiaalia ja aikalaissatiirista sen säällisin päämäärä?

7.11.11

keskeislyyrisiä käänteitä

että vaihtaisin piiriä ja että tajuntani olisi toisenlainen ja että olisin

toinen, että vaihtaisin untani, mahdoton ajatus. Mutta ilmaistavissa, en vain saa sidotuksi taivasta katuun, hiusrajaan, metsän

siihen itään sen harmaan oven takana, orientoituneeksi

ikkunasta, josta en ole katsonut vuosiin, polkuun, maisemaan

savenkarvainen sataa

lapsen lasiaisen läpi

siihen itään minä sinusta etsin, aikaiseen vuoteen

suuntaiseen ilmaan

näkyni ovat jo aikuisia, vierailevat harvoin, herooisuus kihonnut naamioni pintaan