Ote itsekritiikistä

Jännitteettömyys yltyy pian piinaavaksi: mahan täydeltä imeliä, triviaaleja harmonioita, konsonoivia kolmisointuja toinen toisensa jälkeen vailla minkäänlaista ajallista kokonaishahmoa tai käsitystä sävellajista. Ikään kuin paritanssin idea typistyisi varpaille astumisen ja muun kiusallisen läheisyyden välttämiseen.

Aivan kuin musiikki supistuisi pyrkimykseksi pitää nuotit mahdollisimman kaukana toisistaan...

(14.11. klo 10.33)
Näin etäällä lause, viisainkin, on kirjallisuudesta.