Helposti kääntyvä fragmentti

On korkea aika kirjoittaa helposti kääntyviä runoja, on aika kääntää katse pienoismallista Baabelin torniin ja liimaputkilosta laastikauhaan. On korkea aika tinkiä mahtipontisuudesta kansan, huvittuvan kansan, hyväksi ja täten, siis siten, kääntyä kaikille kielille.

Helposti kääntyvät runot kirjoitetaan tietokoneella, joka simuloi kirjoituskonetta. Tasavälisiä tylsiä kirjaimia. Helposti kääntyvät runot ovat proosarunoja ja niiden runonomaisuus perustuu toistoon ja tunnistettavuuteen. Helposti kääntyvät runot toistetaan toistettavilta osiltaan ainakin kolmeen kertaan.

Mutta tunne tulee väliin

Olenko ollut taipuvainen kuvittelemaan, että tunteeni ovat vuorovaikutuksen kannalta toisarvoisia omalaatuisuuteni ilmentymiä? Miten tällainen singulaarisuusharha on vaikuttanut käyttäytymiseeni?

Millaisia vaikutuksia minulla on ja miten kannan niistä vastuun? Tunnen tarvetta pysytellä hieman syrjässä, jotta pystyn käsittelemään tätä.

Romanttiset individualistit ja paranooikot selittävät omat tunteensa yksilöllisyyden ja muiden tunteet kollektiivisuuden ilmentymiksi. Itse olen koettanut pysyä asiallisena. Mutta asiallisesti ottaen kaikki intiimi hajoaa käsiin.

Letkeitä maanantaimietteitä

Arki voittaa: kuin ihmeen kaupalla olemisen ihme kaupallistuu. Lentokone lentää näkökenttäni halki oikealta vasemmalle. Minun ei tarvitse astua siihen, mutta jos haluan, voin sepittää matkustajista tarinoita: "Opiskeltuaan bodypump-ohjaajaksi hän muutti Australiaan."

Mutta mitä ihmettä tekisin keksityillä jutuilla: saatan kiinnostua niistä älyllisinä harjoitteina ja mieleni harhailun sivutuotteina (siis unina ja vastaavina), mutta jos alkaisin vakavissani kirjoittaa kertovaa proosaa, todennäköisesti eläytyisin siihen liiaksi ja uupuisin täydellisesti. Uupuisinko väistämättä? Tästäkö syystä tarinoiva mielikuvitukseni lamaantui murrosiässä, ja minkä surun tämä lama mahtaa kätkeä?

Kallistaessaan korvansa luovuudelle kirjoittaja ei valitse vain yhtä asiaa. Hän alkaa hakea suuntaansa uusissa suunnattomuuksissa, omaksua uusia näkökulmia kieleen ja mieleen. Jotkin niistä saattavat osoittautua radikaaleiksi, sellaisiksi, jotka uhkaavat kirjoittajan perustavimpia mielikuvia ja minäkäsityksiä, hänen tunnustamiaan tabuja ja mielenterveysnormeja. Sanottuna tämä saattaa kuulostaa itsestään selvältä, mutta kirjoittajan sanomana se on aina koetteilla.

Jos työ muuttuu ahdistavaksi, se ei etene; mutta jos se kiinnostaa edelleen, riittävän rento asenne lankeaa väistämättä opittavaksi.

Logosentristi tunnustaa

Yhä vain kirjoittaminen on minulle välttämätön paha. Mieluummin näkisin itseni ajattelijana tässä tai tuossa ajatusten virittämässä hetkessä, ajatusvirrassa, joka on asioiden ja koetun itsensä tutkimista yksin tai ystävän kanssa. Mitä tapahtuukaan lapselle, joka merkitsee leikkinsä muistiin ja alkaa leikkiä varta vasten vastaisia faktisia muistiinpanojaan varten?

Perusasiat ns. länsimaisesta sivistyksestä

Usko, toivo ja rakkaus ovat keinoja (ne todella ovat palvelijoita pikemmin kuin herroja, mutta miksi tämän vähentäisi niiden arvoa) pysyä yhdessä ja säilyä hengissä maailmassa, jossa vapauden, veljeyden ja tasa-arvon toteutumattomuus pilkkaa ja polkee lokaan totuutta, kauneutta ja hyvyyttä.

Mahdollisia ajatuksia

Toistaiseksi nimeämätön niin kuin riemunkirjava joustofroteekerrasto kuultaa valkoisen kauluspaidan läpi.

Kysy, mitä välttelet ja päädy välttelemään välttelemistäsi. Anti-kitsch on kitschin muoto.

Billy the Emo Kid

Olen, olen siis olen syyllinen tässä ja tähän. Suojele minua, varo minua. Yksinäisyytesi ja tuskasi tarttuu minuun. Sinä tartut yksinäisyyteeni ja tuskaani, palataan tahman ja siirapin symboliikkaan. Kihoan. Kohta, johon kosket, pehmenee ja alkaa kuplia. Olen koettanut pelastaa nahkani, syövyttänyt sitä häpeällä ja kyynisyydellä. Eipä kestä.

Kirjoitettu on yhtä, toista, paperille nokea, tuhkattuja ajatuksia, joista tahtoisin kiteyttää timantin, koska tehtyä seuraa häpeä kuin

Johdannollisia fragmentteja

Tarvitsen piilopaikan, jossa voin kävellä riuskoin askelin edestakaisin.

Tarvitsen muistikammion, jossa otan vastaan sanat ja asiat kuin itsenäisyyspäivän vastaanotolle saapuvat arvovieraat, jonoon järjestyneinä.

Tarvitsen sinut, tulileimasimeni. Vai teeskentelenkö sittenkin, sillä en hallitse sinua.

Tässä puhuja puhuttelee ihannekohdettaan. Miksi häilyt, miksi tunteeni tarkentuvat kauas.

ESIINTYMÄ

Esiintymä on käynyt ilmi ja julki.

suotu outous

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä oudommaksi maailma muuttuu. Toistelin tätä lausetta, kun kävin kaupassa. Ostin muun muassa saksanpähkinöitä, vaikka olen niille ilmeisesti lievästi allerginen. Ne ovat terveellisiä.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä oudommalta maailma tuntuu. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä oudommaksi maailma paljastuu. Tätä tarkoitan. Tämä se oli. En tiedä kuinka moni teista kokee samoin, mutta se on hyvin inspiroiva tunne.