18.10.07

Totuus arkkitehtuurista


Olen tyytymätön sanojen kykyyn tulla luo pyydettäessä. Niin kuin tämä huonekaan ei käänny ympäri kun vaadin. Muistan ilmansuunnat hyvin, ja tieto niistä vahvistaa ympäristöni pysyvyyttä. Ja vaikka näkisin kivitalon täysin uudessa valossa tai uudesta, arvaamattomasta ja kiusallisesta perspektiivistä, ymmärrykseni sen pysyvyydestä vain vahvistuisi. Arkkitehtuurikeskustelu on turhauttavaa, koska emme voi puhua kestävimpienkään monumenttien substanssista, vaan joudumme tyytymään siihen valoon, jossa kulloinkin näemme ne. Pienoismallin edessä on verrattain helppo leikkiä objektiivista, mutta todellisuudessa on aina kiinnityksiä ja kovennuksia, joihin epämääräisimmänkin auktoriteetin kelpaa tukeutua. Ei tarvitse olla maaorja ollakseen sidottu maahan.



Vain löyhästi liittyviä lisähuomioita:

Vaatimattomuudesta on uskomattoman vaikea luopua toisten hyväksi. Uskovankin on.

Uhrimoraali todella pelottaa minua. Todella.

8 kommenttia:

gen kirjoitti...

opettelet siis rukoilemaan

jari kirjoitti...

>Arkkitehtuurikeskustelu on turhauttavaa, koska emme voi puhua kestävimpienkään monumenttien substanssista, vaan joudumme tyytymään siihen valoon, jossa kulloinkin näemme ne.

Tietysti on niin. Siksi puheet kannattaa jättää niille kuuluvaan arvoon.

Ripsa kirjoitti...

Ja minä olen kyllä sitä mieltä että arkkitehtuurista on puhuttava ja lujaa.

Muuten ei tapahdu mitään, vaan jämähdetään näiden kamaluuksien keskelle ja ihmisistäkin tulee lasiteräs-laatikoita.

No tässä ei ole onneksi kaikki mitä näkyy.

Timo, valon voi siis ottaa ihan konkreettisesti: kuvaa se talo jonain toisena vuodenaikana tai vuorokaudenaikana.

Tai miettiä ihmisiä jotka siinä talossa olisivat.

Kuvauksia kai voi käyttää keskustelun pohjaksi jos sitä alkaisi syntyä.

tommi kirjoitti...

Uusi vessani on niin huonosti suunniteltu, että siihen pitää tehdä heti perään toinen remontti.

Väitätkö nyt, että filosofia todistaa että jokainen kylpyhuone on yhtä hyvä eikä niiden toimivuudesta voi puhua?

Ripsa kirjoitti...

Vessat ovat mitä filosofisimpia paikkoja ja kyllä niiden on oltava kunnossa.

Meillä vessassa on vaihtuva valokuva/korttinäyttely.

Suoraan edessä ovessa on kuva Australian abosta tappamasssa kengurua, kalliopiirros.

Lukuhyllyn alapuolella on vanhan naisen kuva ja teksti: "My mother was eating children."

Istuimen yläpuolella on kuva Tyynen meren rannikolta, Poika siinä poseeraa dinosaurusten kanssa, jotka eivät heitä varjoa rantahiekkaan niin kuin Poika.

Peili pitäisi pestä, siitä näkyvä kuva on epätarkka.

Timo kirjoitti...

Jari, juu, arkkitehdin ei siis kannata hätkähtää pienestä relatiivisuudesta, jopa relativismista. Toisaalta juuri tästä syystä puheista saa monenlaista valoa asioihin.

Kirjoittavia arkkitehteja on Suomessa vähän, julkisesti ja hyvin kirjoittavia hyvinkin vähän.

Ripsa kirjoitti...

Jos joku osaisikin kirjoittaa, niin ottaako mikään kaupunkisuunnitteluvirasto sellaisia huomioon?

Demokratia tuntuu olevan voitettu kanta, ainakin asumisen suhteen.

tommi kirjoitti...

En tarkoita vessan koristelua vaan tilankäyttöä, lattian kastumista ja kuivaamisen helppoutta, ilmastoinnin tehoa jne. Oikeita asioita.

Pitää varmaan ostaa suihkukaappi kosteusvaurioiden estämiseksi.

Juttelin asioista kesällä ja sain eräältä muulta taholta selityksiä. Kävin ne selvin päin läpi ja kävi selväksi, että virheet johtuivat erilaisten turvallisuusnormien väärintulkinnasta ja silkasta ajattelemattomuudesta.

Arkkitehtuuri on vähän kuin lääkärin homma. Hyvin yksinkertaista pohjimmiltaan, mutta työ pitää tehdä nopeasti ja usein hyvin puutteellisen informaation pohjalta. Ja virheet näkyvät pitkään. Ei käy kateeksi.

Tietenkin jos pitää arkkitehtuurina vain politikointia ja monumentteja, näitä ongelmia ei ole.