Onnea Suomi
Näin itsenäisyyspäivän aikaan media on niin täynnä sankareita, valittuja, uhrautuneita, että kulttuurista kaikkineen tuntuu katoavan se vähäinen vapaus, josta olemme arjessa nauttineet saavutettuna etuna.
Ahdistaa, kuten benrope sanoisi.
2 kommenttia:
Suomella menee hyvin mutta alamme saamaan silmämme auki todellisuuteen. Olemme olleet kuin lapset (lampaat) hyväuskoisina mutta aikuisuus alkaa häämöttää. Jos aikoo olla itsenäinen pitää siis ymmärtää mikä maailma on.
Miksi se ei ollutkaan se lintukoto ja mitkä ne voimat ovat, jotka ovat ympärillämme koko ajan. Niitä pitää nähdä ja sen näkemisen tuskaa on vain kestettävä.
Minä tein sen matkan. Ensin meinasin henkisesti kuolla kun ymmärsin miten "peli" pelataan ja kenen toimesta se ylläpidetään ja sitten tajusin, että tämä on samalla vain haaste:niinkuin kaikki pelit. Ulos siis pelaamaan mutta eettisesti. Pitää osata ajatella oikein: se tarkoittaa että keskiöön pitää laittaa ei hyöty eikä oikeus eikä opitut normit vaan keskiöön (!) pitää laittaa usko hyvään. Sen kun tajuaa näkee ensin kuoleman ja pahan, sen jälkeen näkee pikkumaisuudet ja roolit ja lopulta näkee ihan vain miten ihmiset yrittävät olla itseään viisaampia. Minut mukaanlukien.
Mutta tein tämän rankan työn; aikuistuin vaikka samalla rupesin puhumaan lapsenomaisesti, naivistin lailla. Se oli ehto sille, että näin.
Jos Ranska edustaa kaaosta (luovuutta) Saksa edustaa järjestystä (rahaa) niin yhdessä ovat tietty stabiliteetti. Sittenkin vaikka voisimme ajatella, että pitäisi valita jompikumpi. Mutta ei, kunhan itse ymmärtävän synergian.
Jos Alankomaat, Belgia ja Suomi kaksikielisinä maina edustavat pimeyttä/valoa eli tarkempaa kuvaa niin ovat Euroopan silmät. Kaksikielisen elämästä tulee vääjäämättä skarpimpi sillä kuvan kontrastit piirtyvät tarkemmaksi. Silmät ovat tosin aisteista aika valheellisia: näkee mitä haluaa nähdä tai on valmis näkemään. Minkä jo tietää, sen siis näkee.
Kuka on siinä tapauksessa korvat (suora yhteys aivoihin), nenä (suora yhteys limbiseen aivoalueeseen) ja tunne (kosketus)?
Olisiko silloin niin, että Italia, Itävalta ja mikäs vielä voisivat olla korvat (musiikki) , Puola, Unkari ja Venäjä tunne (passio) ja Sveitsi Euroopan nenä?
Mikäs Englanti olisi, tai Tanska ja Ruotsi? Ehkä ei ollenkaan aisteja - mutta jokin selkäranka ehkä jonka mukaan yritetään orientoitua? Tämä selkäranka ei ole oikeassa silti, vaan on yhdistelmä kokemuksia: kokemusten summa.
Tulkinta ei ole vielä yksin valmis pelkästä kokemuksesta jos se on alkujaan tulkittu väärin. Normit ovat olleet liian konservatiivisia.
Sen takia pitää olla dialogi normeista jotta aivot voisivat tietää mitä aikovat nähdä/kuulla ja tuntea. Haju on ainoa joka vie perille ilman pohdintaa; se on intuitiivinen
ja lähes omatoiminen.
Lähetä kommentti