Onneton rakkaus
Ei kadehdi vaan matelee kateellisten edessä. Ei kerskaa eikä pöyhkeile vaan kursailee ja häpeää. Ei etsi omaansa vaan kätkee sen. Ei katkeroidu, jos ei tapahtunutta myönnäkään. Ei ikinä käyttäydy sopimattomasti. Ei muistele kärsimäänsä pahaa vaan toivoo ottaneensa siitä opikseen. Häviää mutta vain näkyviltä.
On ilmiönä huonosti tunnettu.
6 kommenttia:
Hyvännäköinen pappi. Kas kas - onko niitä vai ovatko heti oitis maan suurimpia narsisteja? Onnetonta siis.
Tämäpä oli mainio.
Tänään kuuntelin emeritius piispa Vikströmiä. On mukava mies hänkin, tosin liian vanha minulle. Hmmm mutta hemmetin mukava ja osaava ja diplomaattinen ja silti en löytänyt mitään mitä kritisoida ja silloin se on paljon. Paljon.
Mutta pappi tuo toinen, tuo pitkä kaunis - oliko saksalainen kenties - häntä mietin välillä. Ja sitten sitä häntäheikkiä, sitä ihanaa suomalaista liitupöllyttävää vilosoffia, joka on aina kiva ajatella; en ole pihkassa ,olen vain kiinnittynyt ja se on jotain joka on minulla vinossa. Vinksahtanut: olen kuin kuoleva lonkeroeläin, jolle on pakko heittää ulospäin lonkeronsa. Elinehto, mutta en tee mitään mutta ajattelen, jos tekisin. Jos.
Hei Tris: olemme kaikki hankalat taas täällä harmittamassa iinestä?
Tämä oli oikein hyvä.
Minäkin pidin tästä. Siinä näytti olevan kokemusta.
Lähetä kommentti