15.11.12

[välimerkintä]

Lammas määkii, minä määrittelen. Minä, minä ikinä: kasvan vastuuseen omista kysymyksistäni, muutun maailmaksi, maailman puristeeksi, itseensä injisoiduksi, ehdottoman mahtumattomaksi; eittämättä minä vaikenen, vaikeudun ja sulkeudun, sulkenen, suljen oven, joista alkuvieras ramppaa, kuka?

Jos on vain yksi elämä, onko se yksityiselämä?

1 kommentti:

Ripsa kirjoitti...

Viimeiseen lauseeseen:
kyllä moneen elämään väistämättä kyllästyy, varsinkin jos pitää elää se omassa kropassaan, siinä samassa, siis sama pää ja niin edelleen.