21.11.22

Haluaisitko lukea ajatukseni vai sen, mitä tunnen?

Haluaisinko lukea ajatuksesi vai sen, mitä tunnet?

Haluaisitko, että lukisin ajatukseni vai sen, mitä tunnet?

Haluaisinko, että lukisit ajatukseni vai sen, mitä tunnen?

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoitan kertoakseni, että olen olemassa, koska yllätyksekseni olet myös olemassa blogosfäärissä. Etsin vanhaa blogiani, jota edes google ei enää löytänyt, mutta jotain kautta linkki blogiini löytyi sinun blogisi kautta vuodelta 2009, jossa mietit, että pitäisikö joskus tavata kasvotusten. Niinpä, olemmehan seuranneet toistemme blogeja jo kohta kaksikymmentä vuotta.

Kirjoitan myös, koska tänään erityisesti pohdin melankoliaa, joka lienee minuun sisäänrakennettu, vaikka ulospäin olenkin äärimmäisen positiivinen ja iloinen ihminen. Niinä harvoina hetkinä kun saan olla yksin, enkä elä joka hetkeä muille, olemukseni resetoituu, kuten nyt. Ja joudun nousemaan tuhkasta.

On mukava huomata, että olet vienyt runot ja aforismisi kansiin asti. Oma tieni on vienyt sen verran käytännöllisten asioiden pariin, että epäilen pystynkö enää palaamaan samanlaiseen ilmaisuun mitä blogissani olen joskus viljellyt, mutta olisi kiva vielä yrittää.

Kaikkea hyvää!

YO Larvanto

Anonyymi kirjoitti...

Hei, olisikin aiheellista paeta nykyhullunmyllyä blogimiittien aikaan. Eikä sen palauttamiseen tarvittaisi kuin kaksi veteraania. Lähetäpä postia: olen koruttomasti timo.salo Gmailissa.


Timo

Anonyymi kirjoitti...

Hei, ihan valtavaa! Sä osaat permutoida!