Ehjähkö fragmentti
Maailmaa ei voi ajatella valmiiksi. Siksi minua hieman puistattaa silkka ajatuskin pitkän fiktio- tai asiaproosan kirjoittamisesta. En halua narrata lukijaa narratiiviin, en kaapata hänen ajatuskulkujaan; haluan pikemminkin katalysoida hänessä heureka-tiloja, jotka rikkovat lukurauhan. Enkä tahdo tehdä tätä laskelmoidusti vaan spontaanista halustani jakaa jotain mieleni levottomuudesta ja levottomuuteni mielestä. Tässä tehtävässä ei inspiraatiota voi korvata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti