Kysymys ja julistus

Haluni ainekset ovat tavanomaiset, mutta tahtoni muodostuu mutkikkaasti – voivatko useilmmat todeta näin? Kirjoitanko niin abstraktisti, etten erotu edes siinä missä pitäisi? Voiko pelkän subjektiivisen kiintymyksen varassa tuottaa kirjallisuutta, ja millä tavoin mielikuvitus voi yltää toisiin motiiveihin kadottamatta konkreettisuuttaan? Niin paljon kysymyksiä, jotka eivät mahdu kirjoihin, kansiin, minkään lajin selontekoihin.

Olen äärimmäisen inspiroitunut (ellen pikemminkin aspiroitunut) ja äärimmäisen motivoitunut käyttämään sanojen lahjoja ja valtoja, mutten ole sitä minkään selkeän tekstilajin, aihepiirin tai keskustelukehikon sisällä. Mikä tai kuka päättää, onko tämä siunaus vai kirous?

katsomusuutisten

uutiskatsomusten

tuskasitoumusten

sotamuistutuksen

tottumuskeinussa

3.:na s:kuuta T