Teekkarilasti

(Postikonttorista ostettuun A6-kokoiseen kouluvihkoon bussimatkalla Otaniemestä Kamppiin n. klo 16.05–16.18)

Kysehän on koulun penkille palaamisesta, vapaaehtoisesti pehmeän laskun kautta. Kysehän on henkisestä maksuvalmiudesta. Kyse on siitä, että silmät muuttuvat sirkeämmiksi, vaikka hiusten laatu heikkenee. Kyse on oppimisesta ja halusta tehdä muistiinpanoja.

Olen tajunnut, etteivät luennot pääty. Olen tajunnut, että julisteet ilmoitustauluilla ovat hieman naurettavia. Hyväksyn olemattoman osallisuuteni niihin. Hyväksyn, että ihmiset omaksuvat vallitsevat käytännöt. Se vaatii suurempaa itsekuria kuin tahaton vaikuttuminen. On hyvä, että itsekurille löytyy _rakentavaa käyttöä. On hyvä että käytännöt herättävät luottamusta, jonka vallassa on hyvä hymyillä vapautuneesti ^{edes mielessään}, kun kevätaurinko paistaa ja bussi kulkee Länsiväylää teekkarilastissa, jonka ^{nuoressa mielessäni} herättämä uteliaisuus naurattaa kevyesti.

Toimistoja nousee. Tiede on loistava brändi. Helposti luiskahtaaa alas. Millaista on työskennellä nykyaikaisessa toimistotalossa yhdessä kymmenien kyvykkäiden ja ansioituneiden ihmisten kanssa? Edustaa todellisuutta eikä vain itseään, satunnaista satunnaisten joukossa
kaunis tyttö nousi kyydistä.