16.5.07

Kyseitä

Pehmeäotteisuuteni on ollut ilmeistä. Kun luulee kehittyneensä, tulee epärehelliseksi. Ei tässä aseteta tavoitteita, tässä puhutaan. Tarvitsemme kaikki läsnäoloa vapaina sieluina – siksi kai tulimme?

Miksi politiikkaa tehdään niin kuin älyllistä intressiä ei olisi olemassakaan?

Myisivätköhän runoilijoiden laatimat sanaristikot hyvin?

Miksi kouluja käyneet ihmiset käyttäytyvät julkisessa tilassa niin kuin aggressio lieventäisi tyhmyyden häpeällisyyttä?

Haluan esittää mielipiteeni mielihaluna ennemmin kuin päinvastoin. Laatia runon ennen sanaristikkoa.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Huoment. Hyvin kyseisty.

Ja miksi ihmisotuksella on yleensäkin tarve tehdä kaikki vaikeimman kautta ja sepittää huoneeseen monimutkaisuutta, jos tilan yksinkertaisuutta ei kestä tai se ei pidä riittävästi jännityksessä?

Kummia tyyppejä olemma.

Ps. Sanaristikot on ihania, t: Miia-12-vuotta

Timo kirjoitti...

Heip heip, kun itse oli kuudennella, laadin luokan lehteen sanaristikon. En saanut siitä koskaan kritiikkiä; kuulla, onko se helppo vai kaunis, vaikea vai vastenmielinen.

Sisäinen kelenhuoltajani kavahtaa käännöslainaa "myydä hyvin", mutta kieltämättä se antaa tiettyä särmää ja otsikkomaista iskevyyttä.

Yö valvoo kieltä, päivä kieliasua. Romanttinen työnjako ei ole täysin kadonnut.

(Otsikossa tosikon vitsi?)

Veloena-kosminen-pummi kirjoitti...

Umh, kritiikkiä on mahdoton saada. Ainakin luokka- ja opiskelijajärjestölehdessä.

Voisin ostaa yhden runoilijasanaristikon, ja olen varma, että sinun laatimasi on ollut kiintoisa. (Se voisi myös olla sellainen, jota osaisin täyttää, jos siellä olsii kasvijutskia.)

sami liuhto kirjoitti...

Nietzcheä kuulemma alkoi masentaa (tai nykykielisesti "masentamaan") kun hän huomasi, ettei ihmisiä kiinnosta totuus.