Vettä valaen

Merkintäni osoittautuivat oikolukemattomiksi. Tein sen minkä piti, korjasin. Olen tiellä takaisin, jostain mikä ei ole tekstiä mutta missä ei ole mitään erityisen mahtipontista. On liian trooppinen sää sanoa mitään huomionarvoista. Nyt ei kannata kirjoittaa, koska lukija istuu ilmastoidussa huoneessa, ehkä jopa toisessa vuodenajassa...

Tämän talon katto ei enää nuorru. Se ei tahdo kestää kesää. Nyt se vuoti huokoista horminkylkeä pitkin huoneistooni asti. Ruosteenruskeaa vettä tippui pari–kolme litraa illlan ja aamun tunteina. Ei mainittavia vahinkoja.

---

Klo 2.33: Salamoi. Virheitä löytyy yhä. Kuinka kauaksi olenkaan vieraantunut kirjoittamisesta, kun olen käyttänyt yli viikon enimmät yöt taittotyöhön, tekstimassojen sommitteluun niiden synnyttämisen sijasta.

Vetääkö tässä mies roolia vai rooli miestä? Kaikki, mihin voi ryhtyä, on upottavaa, hämmentävää ja vierasta. Eikä ole taattu, että harrastelija selviää harrastuksistaan. Kuulinko veden tippuvan taas?