Mikä on toteutuva
Omituisuuteni ydin on julkisen itseymmärryksen tarve.
Palaan tähän vielä useasti, mutta on ymmärrettävä, että kyseinen tarve ei niinkään kiinnity itseeni yksityishenkilönä (mitä ikinä se tarkoittaakin) kuin jaettuun polikseen ja siinä orientoitumiseen. Itseymmärryksen mieltäminen itsekeskeiseksi, yksityiseksi ja henkilökohtaiseksi pyyteeksi tuhoaa sen sekä sen tavoittelun mielekkyyden, eristää ihmisen, vahingoittaa tätä, vahingoittaa niin sielua kuin henkeäkin – lähestymiskulmani asiaan viittaa siihen, että näin on jossain määrin käynytkin, ja olen varma siitä, että ongelma ei ole pelkästään omani. Ongelman omistaminen on sopimuskysymys, ja tässä sielumme on privaatti, riistetty.
Elinkeinot, esiintymismahdollisuudet eivät nähdäkseni tyydytä tätä tarvetta.
Tulkitsen Maslow'n tarvehierarkiaa siten, että huipulta avautuvat resurssivarannot ovat aineettomia ja jaettuja, kiistat ja niukkuuden ylittäviä, vaikka atomistisesta mallista tämä ei suoraan näy. Tämä kuitenkin riittäisi muun muassa syyksi taiteilijoiden vasemmistoradikalismiin.
16 kommenttia:
Hyvä päre, Maslowin hierarkiahan on todettu vääräksi noin hierarkisesti sillä kaikki tasot ovat myös riippuvaisia toisistaan ja uskosta jota ei näy ollenkaan.
Uskon lyhyt nimi on toive ja odotus.
En tajunnut mitään! Sama suomeksi!
Ok, koetan kirjoittaa seuraavaksi asiatyylillä.
Sama vika kuin Matilla. Usein käy niin, että en kerta kaikkiaan ymmärrä kirjoituksiasi.
Minusta Timon merkinnät ovat hauskoja, koska ne saavat assosioimaan yleensä ja kiivaasti.
Sellainen on ilo, kun ehtii vähäksi aikaa istahtaa tähän.
Matti:
Jos sinä viittasit minun tekstiin niin avaapa esim. Merriam&Caffarellan kirjat aikuiskasvatuksesta ja Jack Mezirowin kirjat transformatiivisestä oppimisesta niin molemmat käsittelevät Maslowia eräänlaisena prosessina jossa kaikki osiot ovat koko ajan läsnä, eivät siis järjestyksessä kuten Maslowia luettiin ensin. Ihminen sukkuloi koko ajan ylhäältä alas ja alhaalta ylös ja vaihtaa painopisteitä milloin vaan. Tämä ei siis mene niin kun voisi sen antropologisesti sanoa; ensin ruoka ja turva ja sen jälkeen vasta henkiset täyttymykset. On jopa todettu, että Afrikassa missä on ollut nälänhätää olisivat heti täysin kirkkaasti lahjakkaimpia monella tavalla jos ravinto olisi ollut mukana kasvussa. Puutteet ovat tietysti tärkeitä, mutta ihminen ei yksilönä eikä ryhmänä etene tuon annetun pyramiidimallin mukaan vaan tilanteiden ja mahdollisuuksien.
Toteutuva on siksi enemmän siitä mikä ei ole estetty toteutuu. Esteet ovat estämässä sillä niiden merkitys on ollut feodaaliyhteiskunnassa auktoriteettiohjauksen takia tärkeä.
En ole kommunisti mutta ymmärrän syyt myös miksi kommunismi ei ehkä onnistunut ja miksi länsivaltioissa ollaan tunnesokeita: koska pääasia ja etu on ollut se, mistä valta lähtee liikkeelle ihan historiallisesti; ei demokraattisesta olettamuksesta mitä voisi luulla. Valta on aina itsekäs ja miettii omille lapsilleen uudet kartanot kun edelliset ovat jo täynnä sukulaisia. Eivät siis ajattele samoilla pääkategorioilla kuten me, joiden elämä on tätä ruohojuurta ja aina ollut.
Timo
En ymmärtänyt sanaakaan.
*
HG kirjoitti
'Tämä ei siis mene niin kun voisi sen antropologisesti sanoa; ensin ruoka ja turva ja sen jälkeen vasta henkiset täyttymykset. On jopa todettu, että Afrikassa missä on ollut nälänhätää olisivat heti täysin kirkkaasti lahjakkaimpia monella tavalla jos ravinto olisi ollut mukana kasvussa. Puutteet ovat tietysti tärkeitä, mutta ihminen ei yksilönä eikä ryhmänä etene tuon annetun pyramiidimallin mukaan vaan tilanteiden ja mahdollisuuksien.'
Vai ei ole nälkä primaarimpi tarve kuin tarve soittaa kukkopilliä..?
Nimittäin - jos kärsit aliravitsemuksesta ruokapulan takia, et ehkä välttämättä ensisijaisesti pyri etsimään tai rakentamaan kukkopilliä, jota saat iloksesi soitella - ellei nyt sitten omaksi 'hautajaismusiikiksesi'...jolloin kukkopillin soittamista voi pitää? yhtä primaarina tarpeena kuin ruuan saantia - voineepa pillipiiparointi jopa korvata syömimisen - lopullisesti!
Löytyy varmaan taloustieteilijöitä, jotka saattavat todistaa tämänkin absurditeetin todeksi.
HG kirjoitti mm.
'Toteutuva on siksi enemmän siitä mikä ei ole estetty toteutuu. Esteet ovat estämässä sillä niiden merkitys on ollut feodaaliyhteiskunnassa auktoriteettiohjauksen takia tärkeä.
En ole kommunisti mutta ymmärrän syyt myös miksi kommunismi ei ehkä onnistunut ja miksi länsivaltioissa ollaan tunnesokeita: koska pääasia ja etu on ollut se, mistä valta lähtee liikkeelle ihan historiallisesti; ei demokraattisesta olettamuksesta mitä voisi luulla. Valta on aina itsekäs ja miettii omille lapsilleen uudet kartanot kun edelliset ovat jo täynnä sukulaisia. Eivät siis ajattele samoilla pääkategorioilla kuten me, joiden elämä on tätä ruohojuurta ja aina ollut.'
*
Tämä teksti on sisällyksetöntä ja tautologista tyhjyyttä vailla kiinnekohtaa todellisuuteen: länsimaisen intelligentsian piilevän rasismin osoitus.
Lukekaa mieluummin Franz Fanonia!
Toivon, että kirjoittaja lähetettäisiin Afrikkaan katsomaan silmästä silmään, mitä siellä oikein tapahtuu, ennenkuin kirjoittelee tällaista yliteorisoivaa nonsensea, jonka älyllisessä hybriksessä yhdistyvät sekä realiteettitestauksen vajaus että tunne oman kielenkäytön suorastaan maagisesta voimasta, joka ilmenee luottamuksena kielen autonomiseen kykyyn ilmaista jotain oleellista todellisuudesta, vaikka kyseessä ole kuin sanojen tajunnanvirtamainen leikki, joka on jo lähes tyystin irronnut kirjoittajan (subjektin) intentioista.
Teksti siis on alkanut elää omaa elämäänsä, kirjoittaja omaansa. 'Vakava' oireyhtymä.
*
Mikäli em. teksti olisi pelkästään ja itsetarkoituksellisesti tietoista improvisaatiota ja tajunnanvirtaa, en viitsisi tuhlata ruutia sen kritisoimiseen (runoushan on sui generis), mutta koska se pyrkii ainakin implikoimaan vakavia talous- ja kasvatustieteellisiä faktoja, en voinut ohittaa sitä pelkästään olankohautuksella.
Rauno, et sanaakaan? Selvennän: pyrin tässä vakuuttamaan lukijani, ettei pyrkimys aitoon itseymmärrykseen ole pelkkää itsekeskeisyyttä tai solipsista terapiaveivausta vaan edustaa kohtuullisen vilpitöntä pyrkimystä lähestyä toisia ja sitä, mikä on yhteistä. Surkuhupaisaa ja oireellista sinänsä, jos epäonnistuin juuri tässä tekstissä.
Pitäisi kai spesifioida, millaisia hyökkäyksiä vastaan yrittää puolustautua tällaisilla teksteillä. ettei mene varjonyrkkeilyksi.
Seuraavassa tähdennän, että itseilmaisun (joka tähtää itseymmärrykseen) ensisijainen päämäärä ole elannon hankkiminen eikä "ruumistinen" esilläolo (julkisuus, esiintyminen). Latteassa maailmassamme muunlaisia motiivit joutuvat kasvamaan kapeissa halkeamissa, joita mediakapitalismin pintaan onneksi syntyy...
Kolmanneksi yritän vakuuttaa itsellenikin, ettei taiteellinen tai intellektuaalinen toiminta ole niin itsekästä, etteikö sitä kehtaisi harjoittaa.
Rauno, miten olet itse voittanut sisäisen junttisi, poroporvarisi tms.?
Po. muunlaiset motiivit. Kääntelen ja kaulitsen lauseitani liian hysteerisesti.
...eiks tämä ole aika hyvä ohje...
'Kerro tarina, älä koko maailmaa...'Karjalan kunnailla (televisiosarja) – Wikipedia
Tarinankertominen ei luo oikeaa todellisuutta sellaisenaan sillä se rakentuu oletukseen, että se minkä koet olisi lähtökohtaisesti jotenkin objektiivista. Vain silmät/korvat/tunneaisti kertoo oikeasta todellisuudesta ja jos haluat otan Afrikan minäkin mistä sinä haluat puhua ja Maslowin teoria tarpeista.
Historiamme on osaksi genotyypeissämme (ÅA Portin). Se tarkoittaa, että jos lähtökohtaisesti on ollut huonot mahdollisuudet saada ravintoa sellainen köyhyys elää geeneissä valmiiksi. Valmiiksi köyhän geenit tukevat köyhyyttä vahvistaen omia myös vääriä prosesseja, sillä ilman ulkopuolista apua tai kehän reflektoimista oikeilla peileillä (mikä on psykoanalyysin lähtökohta) ihmisen stigma jatkuu koska sen piirre on geeneissä. Köyhä vahvistaa köyhyyttä tekemällä virheitä uudelleen ja uudelleen koska käsikijoitus on käyttäytymistieteellisesti jo väärä. Vaikka hän senkin jo tunnustaisi hän silti toimii väärin, koska hänen reaktio ulkomaailmaan on väärä. Jos reaktio on suhteessa ulkomaailmaan väärä hän ei kykene reagoimaan oikein hiuksenhienoissa (bifurkaatio) situaatioissa vaan helpoin tie biologisesti ottaa ohjakset. Vanhat tottumukset ovat myös tottumuksia, joiden näkyvyyttä ei voi kontrolloida. Sadistinen luonne on sadistinen vaikka peittääkin sen kuten RR olemalla lukenut.
Lukeneena voi hämätä suurta massaa mutta ei intelligentiaa, joka ei orientoidu enää tunnetasolla tai käyttäytymisen tasolla biologisesti vaan hallitsee omat tunteensa (stoalaisuus). Intelligentia ei siis ole nimi ryhmälle, joka on lukenut vaan ryhmälle joka osaa ajatella myös mitä itse ajattelee ja miksi. Osaa reflektoida teorioihin nähden myös oman sadismin, oman kateuden ja oman laiskuuden. Näkee myös negatiivisen itsessään jota RR ei huomaa mielestäni ja sen takia hän huutaa tynnyristään meille muille, ettei jaksa lukea. Hän uskoo, että hän hämää intelligentiaa sillä, että puhuu viisauksia niitten lähteiden mukaan mitä "bruukataan" puhua. Kun kokonainen kulttuuri "bruukaa" (olla tapana, en tiedä miten taivutetaan) ajatella että tämä on se mitä yleensä puhutaan kun halutaan olla intelligenttejä niin minun mielestä sellainen ihminen on vain sairastunut "tieteeseen" siinä missä kirkko on sairastunut "uskostapuhumiseen" eli kumpikaan ei tiedä eikä usko sanan varsinaisessa merkityksessä.
Tietäminen kun se on ikoniksi valmistettu ja omakohtaisesti koettu tautologialla on varmuus, joka vastaa sitä, että tuli polttaa tai sade tuo märät hiukset, jos ulkona kävelee. Omakohtainen kokemus on aina suurempi kuin luettu (pakastettu) tieto.
Minun tautologiani on sitä, että tiedän miten sadismi ja kateus toimii. Olen nähnyt miten minua viedään naiseuteni takia häpeänpaaluun ja sinne en silti kuulu sillä saan aina tuloksia (rahassa mitattuna) missä vaan. Olen siis todellinen Pro mutta ärsytän, koska ihmisten on pakko miettiä omia negatiivisia tunteitaan minun läheisyydessään ja sitä eivät halua. Heille tulee automaattinen paha olo siitä, etteivät olekaan turvassa sillä minä osoitan, että maailma ei ole sitä mitä uskotaan. Se on taustalla paha. Se lisää tahallaan prosesseja, joiden tarkoitus on tappaa ja olla kannattava sen tappamisen ohella. Tätä ei olla suostuttu näkemään sillä kuolemaa ei haluta ymmärtää ja sen takia kaikkia negatiivisia prosesseja sivuutetaan ikäänkuin hullun houruna.
Mutta en ole hullu ja voin vakuuttaa RR että sinäkin kuolet vaikka et sitä aktiivisesti osaa ajatellakaan. Tämä oli Sartren ja eksistentialismin lähtökohta: vain näkemällä (siis näkemällä) kuoleman voi ajatella objektiivisesti. Kaikki muu on vääristettyä lähtökohtaisesti ja koko länsimaa vakuutus- ja riskianalyyseillään on lähtökohtaisesti fuulannut omaa perusajatteluaan hylkäämällä negatiivinen, musta olemisen muoto ikäänkuin lohduttaakseen itseään ja muita.
Mutta reality on reality. Sitä on RR:kin tiedostettava jos haluaa ollaa intelligentiaa. Jos haluaa olla lukenut voi mennä tietovisaan briljeeraamaan miten papukaijat ovat oppivaisia. Se ei ole sama kuin sivistys. Sivistys on myös sydämen sivistys ja sen oppiminen käy juuri negatiivin kautta. Kuten valokuvauksessakin: negasta positiivi. Positiivi on se mitä mitataan kuten positivismissa oli kyse: transaktiot mitataan - ei niitten polyfoniaa eikä niitten syy-seuraussuhteet. Tiede meni positivismissaan yli oppimisen; eivät ottaneet mukaan oppimisen vaatimat prosessit jotka ovat käänteisiä: vaivaa maksavat prosessit eikä sillä lailla aktiivisia.
Ei voidakaan mitata transaktioita pelkästään: pohja on ollut puutteellinen alusta alkaen.
Wienin porukka on ollut väärässä: sympaattinen on se, joka ei opi (vaikka oppii ulkoa) ja empaattinen on se joka on oppinut sillä on korjannut nega-positiivisuus lähtökohtaa, ennen kuin lähtee ns. olemaan objektiivinen.
Afrikkalaisisten genotypia ylläpitää heidän köyhyyttään, ei Maslow joka toimii teoriana sillä lailla, että ihmisen kyvyt olisi olla itsenostava. Ei ole; ja köyhyyden sisällä ihminen kehittää myös ominaisuuksiaan eli reflektio paranee joka on omiaan heittämään köyhä ihan toiselle tasolle kuin rikas - heti kun hän saa nuo alemmat puutteet eli ravinnon osuuden korjaantumaan. Tämä on nähty mm urheilussa.
Jospa jotain tuli selväksi. Tuo sympaattisuus/empaattisuus on niin suuri löytö, että siinä David Humekin kalpenisi. Ota nyt RR ja kirjoita pian oikea artikkeli jonnekin lehteen niin saat sulan hattuusi. Jos ymmärsit: joku muu ymmärsi varmasti eli kiirettä tulee pian, jos haluaa julkisuutta.
Oikea todellisuus ei ol luotavissa sellaisenaan. Se vain ottaa ja ilmenee.
Luullakseni erhe on luulla, että merkityksellisyyden perusta löytyisi objektiivisuudesta. Muistanpa taas sympatisoivani Kierkegaardia, ja hänen jalanjäljillään on vaikea uskotella itselleen, että eksistentialismin meininki olisi objektiivisuus. Vain subjektille voi yhtään mikään merkitä yhtään mitään.
Pakahduttava kiire objektiivisuuteen alkaa helposti muistuttaa kirjasivistyksen pakkosyöttämistä Afrikan nälkäänäkeville. Emme pääse itsestämme mihinkään, emmekä toisista – voimme kai olla tästä yhtä mieltä?
Raunon neuvo on hyvä. Narratiivinen näkökulma on subjektiivinen muttei ihan privaatti eikä sinällään kovin totalisoivasti vallanhimoinenkaan; näin se tarjoaa juurtuma-alaa uusille tulkinnoille, vaikkeivät kaikki tarinat olekaan yhtä lailla hedelmällisiä.
Luen Jaspersia joka oli uskovainen ja hänen lähtökohta on Kirkegaardiin nähden erilainen. Vaikka olen lukenut tiivistelmän kaikista eksistentilasteista minun täytyy myöntää, etten juuri nyt muista enää heidän signifikaatioita suhteessa toisiinsa. Mutta heitä pitää lukea enemmän sillä itse koen kun olen valunut Platonista Augustiinukseen ja sieltä Husserlin kautta Heideggeriin ja nyt eksistentialistiseen näkemykseen, että täältä pitää ponnistaa jos haluaa sanoa jotain uutta. Se ei silti ole enää ns. tieteellistä ellei siihen ota tuota rakenteellista puolta mukaan, eli olisi pakko nähdä Galileon simillä maailma uudelleen ja muokattava koordinaatit ei taivaaseen vaan maan päälle. Kartta on sekaisin.
Kartta pitää piirtää uudelleen sillä tämä liian löysä ismien maailma joka jokainen ismi on sama kuin 360 astetta luo liian vapaan tulkinnan kaikille. Ismit ovat kuin seisova ruokapöytä, josta jokainen ottaa mitä lystää. Se ei ole enää tiedettä vaan taidetta.
Tiede on kovaa kuten Wienin porukka sen halusi sanoa. Jos maailma nykyään astelee monen sukupolven osalta strategisesti tieteen on myös mitattava asiat monen sukupolven verran eikä yrittää kääntää nippelitieto rakenteeksi. Myös pörssikurssit pitää aina analyoida pitkän tähtäimen haarukalla. Jos menee tekemään analyysejä siitä perspektiivistä mikä on jokamiehen katsaus niin väärin menee. Jokamiehen katsaus näkee aina tässä-ja-nyt ja sen perspektiivin kautta katsominen on samaa kuin vääristynyt katse. Pörssit yleensä näyttävät laskevan jos on pessimisti eli hätäilee. Sen takia todelliset pörssin taitajat osaavat rauhallisesti odottaa yli laskukausien: ideksit nousevat aina pitkällä tähtäimellä ja tämä onkin paras kuva toteutuvasta eli siitä, mistä pitää alkaa.
Maailman raharikkaat eivät lähteneet ostamaan renkejä siihen, että joku (pahuksen) objektiivinen tulisi heidän alaisekseen. Se on syy, että pörssien tuoma hyöty kasvaa. Raha luotiin tuomaan lisää rahaa rikkaille. Peli mikä käydään nimellä kapitalismi on siis vain yksi ja ainoa peli: pelin nimi on kapitalismi vaikka jonkun alueen politiikka on nimeltään sosialismi.
He pelaavat silti peliä nimeltään kapitalismi. Siinä pelissä on vain siinä tapauksessa valittu tappaa enenmmän kuin edistää sillä ilmaisia lounaita ei ole.
Raadollista siis.
no on kenneli niin kun hg sanoo
ja minusta kiva kun puhut asiasta
julkisesta itseymmärryksestä
mulla vahvempana sitä tosin ilmeni pari vuosikymmentä sitten vaikka kuka tietää huomaamatta aina
se on hauskaa
ja tietysti rasittavaa kaikille osapuolille
/vaikkei sitä pienenä tajunnut/ajatellut)
Lähetä kommentti