10.1.08

Kierros, pari synkällä radalla

Haaveilin taas hyvistä, kauniista, suurista, syvällisistä artikkeleista, mutta (oi voi) joudun palaamaan kysymykseen, milloin oikein opin tekemään vilpittömiä ja iloisia valintoja. En pysty sellaisiin, en muutoin kuin niissä kaikkein sileimmissä ajatuskäänteissä, joihin maailma ei taitu, vaikka kuinka yrittäisi. En hyväksy valintoihin vaadittavia rooleja. Sillä välin kun aivoni kuumeisesti etsivät stratotroposfääristä auktoriteettia, joka ei olisi jumalallinen eikä sikamainen vaan soveltuisi tällaisen tavallisen miehen vilpittömästi, iloisesti ja kunniallisesti kannettavaksi, yritän epätoivoisesti voittaa aikaa kumartelemalla varovasti kaikkiin suuntiin ja tarkkailemalla katseiden risteilyä risteilyä tässä peilisalissa, katseiden, joiden linjalle on paras olla osumatta, jotta hälytys ja häpäisy eivät laukea. Luulen, että tärkein syy, miksi minusta ei ole tullut mitään, on pelko, että otanpa minkä tahansa roolin, joku tulee ja paljastaa minut alkuperäisessä alastomuudessani, aivan kuin keisarin uusissa vaatteissaan, ja joudun naurunalaiseksi. Siksi mieluummin kyhjötän alasti häkkini nurkassa enkä suostu edustamaan muita kuin abstrakteimpia ja ankarimpia referenttejäni: aikaa ja väistämätöntä pronominia.

On vaikea tehdä iloisia ja vilpittömiä valintoja, kun kokemus paljastaa, ettei sitä tyyntä perspektiiviä maailmaan, jonka voi konstruoida esimerkiksi järven pinnasta kesäpäivänä, jona kaikki on luonnollista, ole enää olemassakaan, kun mukaan tulee ihmisiä – ettei ole mitään, mikä ei olisi tuon yhteisön solmuisessa ristivedossa köppäästä (ainakin potentiaalisesti) ja rolloa, ylen kummasti kuohuttavaa.

Tämä häpeä vain pakottaa ahdistuksen ulos.

On vaikea tehdä iloisia ja vilpittömiä valintoja, jos ei ole iloinen ja vilpitön. Mutta kenties tärkeämpää on, että valinnan seuraukset riittävät peittämään motiivit ja asenteet, joita kukaan ei halua nähdä. Jätettäköön sisäinen kauneus lääkäreille. Arvostan sivistyneitä ihmisiä, jotka osaavat verhota ajattelutapansa. Toivoisin voivani tulla yhdeksi heistä.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Miksi ajattelutavan verhoaminen on mielestäsi arvostettavaa?