Vähäinen yksityiskohtaus
Koka olen nyt viimeksi koettanut kirjoittaa aiempaa vakavammin, en ole välittänyt julkaista täällä mitään. Miksikö, en tiedä, mutta itsekritiikkini tiet ovat huonosti tutkitut, koska niitä tutkimaan ei ole pääsyä juuri muilla...
Kun kirjoitan vakavasti, lopputulos on pedantti ja hämärä: selvästi pidän julkisesta kerälle käpertymisestä; en tiedä miksi, mutta kenties samasta syystä kuin kissat. Eläköön maanalainen kissa-armeija!
1 kommentti:
Maanalainen. Hmm miksi niin?
Tässä Kemppiselle eilen ja saman Catullukselle.
"Blogger Homo Garrulus sanoi...
Nimistä voisi sanoa, että nimi on merkki. Se on clousattu merkki. Sillä on ikoninen merkitys. Se on sitä mitä se on ja ihmiset, joille merkki on merkitys on myös ihmiset, joille ad hominem on yhtä kuin totta. Heille elämä on siis lähtökohtaisesti sellaista, joka on pysäytetty tai ainakin siihen pyrkivät. Se on totta kirkolle, että merkkejä uskotaan. Merkit näyttivät kaikenlaista myös keskiajalla kun sato epäonnistui: Jumalan merkki kuulemma. Ei pitänyt olla niin syntinen ja siksi Jumala rankaisi. Merkit olivat siinä; kuten ilmastonmuutoksen merkit nyt meillä. Joo joo sanovat; omat silmät näkevät. Merkit ovat totta heille ja siitä eivät tingi. Jos on ruma se on oma vika: katsos nyt. Tai jos on invaliidi sekin oli Jumalan rankaisu: jotain oli tehty väärin. Piti piilottaa syrjään.
Ihminen (yleensä 100% nainen) ei taas paljon merkeistä piittaa sillä nainen tietää lähtökohtaisesti että elämä on muuttuvainen ja dynaaminen ja selvästä tulee sitten ajan myötä epäselvää ja myös epätotuuksia. AIKA muuttaa asiat, sillä aika on erilaisia koordinaatteja ja jos aikoo pysyä yhdessä ja samassa koordinaatissa niin käy kuten Katolisessa kirkossa; heidän oli vaikea yhtyä Galileon löytöihin; heille koordinaatit olivat nuo mitkä näkivät: taivaan tähdet.
Mistä on siis kyse naiselle? Nainen ei mieti nimiä eikä merkkejä vaan miettii eniten prosesseja ja oppimista ja kehitystä. Nainen haluaa hyvää ja on hyvä: hänelle elämä on jatkuvaa muutosta sillä hän näkee kuinka hänen lapsensa muuttuu. Ei ole synnin merkki, jos lapsi tekee syntiä. Hän oppii siitä, että niitä uskalsi joskus kokeilla. Tietää sitten miten muita tulkita: vain sen, minkä on itselleen tehnyt on selvää: kuten Hume sanoo; vain koettu on oppimista. Pitää olla kokemus, ei heijastus, kangastus tai hologrammikuva. OIkea kuva on se muisti minkä tunsi kun käsi poltti tuleen. Jos olisi vain lukenut, että tuli polttaa sitä ei olisi niin pahoillaan muidenkaan puolesta jos he polttavat näppinsä. On silloin vain kylmä ja sanoo, että mitäs meni laittamaan kätensä lähelle tulta (ei mieti, että jonkun aina pitää sillä tuli on elementti joka on meitä lähellä ja jos kukaan ei polta näppejä tuli ottaa vallan helposti ja kylät tuhoutuu).
Näinollen nainen tietää tarkoitukset ja mies merkitykset. Nainen tietää, että jos sanoo jotain se leviää kirkonkylässä. Nainen oppii medioinnin ja kuulopuheet ja perhosen taidon levittää mitä vaan koska hän tuntee ihmisen heikkoudet. Hän nostaa omaa poikaansa levittämällä mukamas sitä ja tätä ja mukamas huolestuneena ja mukamas tietämättömänä ja mukamas syyttömänä mitä vaan niistä ihmisistä, joiden tila loukkaa hänen poikaansa: hänen merkkiään ja merkitystään. Nainen luo ikonin pojastaan ellei ole siitä viisastunut.
Kuka viisastuu? Se onkin sitten toinen asia joka ei olekaan subjektiivista vaikka nyt yritetään laittaa ns. viisautta myös huuhaa ihmisten suusta tulleena. Viisaus asuu ihmisessä joka on nöyrä. Nöyryys on aina ambivalenssia ja sen takia mm Jorma Ollila EI ole viisas, mutta taitava retoorisesti hän on. Enkä sano, että hänen mielipiteensä on huonoja: mutta hän ei ole viisas. Ei ole professori Uusi-k myöskään viisas, ja sen voin sanoa koska olen hänelle lähettänyt tästä kaikesta mistä teillekin kirjoitelmia ja lisääkin: hän ei ole silti tarttunut oleelliseen ikinä mutta HS piti hänen ns. viisaudestaan. Hän pääsi heidän ns. viisauslistaan. Ei ollut filsofitkaan viisaita mielestäni sillä tuomitsivat minut vaikka tulin naisena näyttämään uusia filsosfisia ajatuksia. Osittain ne vietiin - tietysti. Osittain ne hylättiin koska eivät NÄYTTÄNEET siltä miltä yleensä teksti näyttää ja mies siis hakee merkkejä ja imitointia siitä miksikä totuudeksi tai viisaudeksi uskoo.
Mies siis uskoo merkkejä (mutta Jumalan ensimmäinen kontakti meihin ihmisiin ei ollut "sana" vaikka niin väittävät sillä tuskin taivaalta lensi mitään jääkaappimagneetikirjaimia alas?) vaan se oli ääni. Ääni on lähtökohtaisesti polyfoninen jotta merkityksiä on monta. Tarkoitus oli silti yksi: Jumala puhui meille. Hän halusi sanoa jotain. Näin Jumala puhui ja ihminen kuuli. Mutta kuten tiedämme tulkinnassa on sitten menty ihan sinne ja tänne.
Naisena ei siis merkkeihin satsaa. Nainen tietää, mikä on sanoa ja mikä on tulkita. Mutta nainen joka on miesten sotilas hakee edelleen sotaa merkeillään. Nimet ovat tässä sen takia tärkeitä: sotilas tunnetaan nimien mukaan kun muuta erottelevaa ei ollut.
lauantai, 23 helmikuu, 2008"
Lähetä kommentti