Näkökulmia ahtaisiin rakoihin 2

Aforismi on se vähä, mitä kykenen aktiivisesti uskomaan tietyllä hetkellä, sanallistettuna niin hyvin kuin pystyn. Mitä tämä aktiivinen usko on?

Joskus innostun kiteytyksestäni; joskus se on kaikki, mitä pystyn juuri ja juuri emotionaaliselta takeltelultani sanomaan. "Rakkaus on pyhä." Kun aloin teini-ikäisenä tuhertaa lyhyitä muistiinpanoja ties mihin paperilappuihin, tuo oli yksi ensimmäisistä ja ainut, jonka muistan: sen tarkoitus ei ollut olla omaperäinen, ei tietenkään, päinvastoin, mutta se haltioitumisen ja hämmennyksen sekoitus, joka tuli ilmaistuksi noilla sanoilla, on helppo palauttaa mieleen. Kun olin kirjoittanut lauseen, koin sen heti kovin tekopyhäksi ja kiusalliseksi eleeksi. Enkä päässyt vapaaksi lemmentuskastani, vaan seuraavat viisitoista vuotta elin neuroottis-romanttisessa selibaatissa, ankaria mutta aikansa ja paikkansa kadottaneita ajatuksia ja arvostuksia elätellen.

Aktivisuuteni on yksityisiä eleitä, peilailua. Aforismi on lauseista turhamaisin. Se ottaa itsensä älyttömän vakavasti.