Koostun pienistä peloista 1

Avuttomuus on tunnustettava tällaisina aamuina, joina se on tunnustettava. Ei voi mitään, vaikka tunnustus näyttäytyisi pelkkänä sanankäänteenä, sievistellen esillepantuna runomatskuna (tosin kenties epäilyksiä herättävän kömpelönä). Jos halutaan tunnustaa sielun rumuus, onko tunnustuksen oltava ruma, jotta lukija vakuuttuu? Mutta tuota en aikonut tehdä, halusin vain kiinnittää huomiota avuttomuuteen ja pelkoon, joiden havaitsen asettuvan itseni ympärille: ne ovat siis jollain tavoin itseäni suurempia asioita, jos kohta pienen ihmisen ympärille puristuneina aika pieniä.

Myötähäpeä on tunne, jolta taiteilijat pääsääntöisesti pyrkivät säästämään yleisönsä.

Myötähäpeä on harvoin katharttinen kokemus. Se saisi olla sitä useammin, jos voin puhua puolestani. Olen valinnut helpomman tien, hitaasti vieroittanut itseni tuosta ilmeisen vahingollisesta tunteesta.

Nyt lepään ja luen jotain. Koetan olla mahdollisimman vakaasti sitä mieltä, että minun lukijana pitää valita luettavakseni jotain, mikä kääntyy haavassa pikemmin avaimena kuin veitsenä.