2.7.08

Historia ja fiktio

(Kirjattu Korjaamolla teekupposen ja Vähäsen Kakadun ääressä.)


Kenties pelkät mahdollisuudet ovat todellisia sankareita.

Historia kertaa tekijän ja kirjoittajan heikkoudet.



Fiktio on tuntemattomien ihmisten epävarmaa ja -todellista elämää. Se muistuttaa kuolemaa enemmän kuin omamme, omaamme.

Fiktio on kammottavaa. Tahtoisin kirjoittaa sitä, mutten halua. Haluaisin, mutten tahdo. Pelkään, etten kykene, mutta mahdollinen kykyni herättää minussa kauhua.

On kaksi kauhun lähdettä: se, että pystymme kuvittelemaan, ja se, että emme pysty.



Puu on liian raskas miehen kantaa. Maa tekee sen.



Sitä, että vanki kirjoittaa, ei pidetä luovuttamisena eikä mielettömyytenä.

5 kommenttia:

Eeva K. kirjoitti...

Pelottavan tarkkoja huomioita.

jari kirjoitti...

Pelottavan epätarkkoja huomoita.

Ovatko nuo kiteytyksiä jostain keskustelusta? Ilman asiayhteyttä ne jäävät aika vaikeaselkoisiksi.

Timo kirjoitti...

Ovat muistiinpanoja vihkosta, omasta päästä, sisäisestä keskustelusta. Asiayhteys on tietenkin tarkoituksellisen hämärä.

Eeva K. kirjoitti...

Huomiot ovat tarkkoja jos näkee viittauksen, tekstin hahmon ääriviivat hämärässä.

dudivie kirjoitti...

ihanan nakonen paikka tuo korjaamo. onneksi olkoon
viva miten siella voi kirjoittaa nain