Solipsistisia sormiharjoituksia 1

"Alkuräjähdys tapahtui minun vuokseni." Hullu, naurettava ajatus, lauseena mauton, mutta siihen kytkeytyy joitain vaikeasti kiistettäviä uskonnollis-metafyysisiä vääjäämättömyyksiä. Keskityn tällä kertaa metafyysiseen puoleen.

(1) Ilman otaksuttua alkuräjähdystä en kaiketi olisi olemassa. (2) Kartesiolaisittain päätellen olen kiistatta olemassa, tai – riippumatta siitä, missä mielessä olen olemassa itselleni – ainakin tämä jokin, minkä toiset a posteriori osoittavat minuksi, on eittämättä syntynyt ja edelleen mahdollistaa tietoisuuden. (2b) Tietoisuus on tietyssä ratkaisevassa mielessä väistämättä ainakin minun tietoisuuteni: se ei voi olla ensisijaisesti naapurin Matin (ilman että naapurin Matti olen minä: voidaan ehkä kuvata poikkeustapaus, jossa ihmistä voidaan nimittää itsensä naapuriksi), eikä naapurin Matti voi olla tietoinen minun puolestani. (3) Voidaan todeta, että tietoisuuden on välttämättä oltava olemassa, jotta maailman merkitys tai tarkoitus todellistuisi, koska merkitykset ja tarkoitukset ylipäätään ovat olemassa vain tietoisuudelle.

Ergo minun on oltava olemassa, jotta alkuräjähdyksellä ylipäätään voisi olla tarkoitus. Voit vapaasti ajatella näin omasta puolestasi.