Todellisuudesta, haastaen
Todellisuuden selkein mahdollinen määritelmä lienee "kaikkien olemassaolevien olioiden joukko". Mutta eikö kysymys todellisuuden itsensä olemassaolosta ole tällöin joukko-opillinen; ja jos se on, pitäisikö tästä päätellä, että määritelmässä on jotain olennaisella, mahdollisesti korjaamattomalla tavalla vialla?
Jos tosissani pohdin kysymystä, onko todellisuus olemassa, en varmastikaan mieti sitä, ovatko olemassaolevat oliot olemassa, vaan pikemminkin sitä, onko mitään olemassa ylipäätään. Mutta eikö jälkimmäinenkin vaikuta omituiselta kysymykseltä: väittääkö muka joku, ettei mitään ole olemassa?
Parempi maailma -blogin Mikko kuitenkin olettaa, että toisten mielestä todellisuus on olemassa ja toisten mielestä ei. Käsittääkseni hän uskoo myös, että se, pitääkö henkilö A itse kysymystä mielekkäänä vai ei, on jollain tavoin sidoksissa A:n omaan alkuperäiseen ontologiseen intuitioon siitä, onko todellisuus olemassa vai ei.
3 kommenttia:
Viimeisessä kappaleessa yhdistyy oikeastaan kaksi erillistä, toisista riippumatonta ajatustani. Jos ne haluaa yhdistää, täsmällisempi kiteytys olisi ehkä että uskoakseni toisten mielestä todellisuus on olemassa ja toisten mielestä kysymys ei ole kiinnostava. Ja jos samoista ihmisistä yrittää pusertaa mielipidettä irti, heidän mielestään kanta "todellisuus on olemassa" on ahdistava ja ylläpitää jotain valtarakennemia.
Molemmat kannat tavallaan pohjautuvat intuitioon todellisuuden luonteesta. Intuition epäsymmetrisyyden vuoksi kukaan ei kuitenkaan varsinaisesti usko, että todellisuutta ei ole olemassa, vaikka se on todellisuuden olemassaolon looginen vastakohta.
Timo, oletko sinä raukka joutunut koulussa opiskelemaan matikan sijasta joukko-oppia?
Pojalleni sitä opetettiin aluksi, mutta sitten koululaitos tuli järkiinsä ja totesi että vanhempienkin tulisi tajuta jotain siitä mitä lapsille opetetaan.
Siitä lähtien poikani on syönyt miltei pelkästään todellisuusvoileipiä (vrt. Ferlinghetti: Coney Island of my Mind), joihin kyllä kuuluvat maistuvat juhlat aina silloin tällöin.
No, joukko-opin avulla on pyritty ja onnistuttukin selventämään matematiikan perusteita, eikä siihen kuuluvien käsitteiden ujuttaminen ekaluokan laskennonkirjaan kai sekoittanut päätäni mitenkään kohtalokkaasti.
Palaan todellisuuteen pikapuoliin.
Lähetä kommentti