29.6.10

Refleksiivinen refleksi

Oma esilläoloni on minulle kaikessa palkitsevuudessaankin vain outo efekti, kummallinen seuraus vipujen vääntelystä ja nappien painelusta, vaikka näyttäytyisinkin joillekuille peräti ulospäin suuntautuneena.

Kaikki ajattelu, kaikki yksityiseen prosessointiin käytetty aika, on pois osallistumisesta. Ja jos ihminen ei osallistu, hän syrjäytyy. Kenties minun olisi opittava ajattelemaan vähemmän. Kenties sinunkin olisi – kenties minun olisi ryhdyttävä opettamaan toisia ajattelemaan vähemmän...

2 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Opettamisen ajatus on hyvä.

Mutta opettaakseen ihmisen on oltava vanha. Siinä on se riski että oppilaita ei ole kuin muutama, ehkä vain yksi tai parhaimmillaan kaksi.

Timo kirjoitti...

Kenties tuo opettaminen oli ironisessa lauseessa sen tosi toinen puoli, mutta en usko, että osaisin tai haluaisin opettaa mitään ajattelun ohi käyvää.