Kyky kynnölle
Kun henkiset tai henkishenkiset lähtökohtani ovat mitkä ovat, voin olla kiitollinen kuin fariseus; hämmästynyt siitä, miten mainiosti siedän sisäisiä ristiriitoja, itse-epäilystä, häpeänalttiutta, hämmennystä; hämmästynyt itsetuntoni vahvistumisesta. Luulen, että tarvitsen minäilluusiota, joka ei kytkeydy satunnaisuuksiin. Jokainen tarvitsee, sillä maamme kantaa sittenkin huonosti. Ei ole niin hyvää osaa, etteikö sopeutumista riittäisi. Underground on hirveän kova, mutta pinta vetelä siellä, karkea täällä, kankailla haudat ja lähteet. Syvään ojitut metaforat ja rivit, joiden väleistä ravinteet valuvat vesistöihin. Työtä on tehty ja hallaa. Mitä saavatkaan Kiinassa aikaan?
1 kommentti:
Olen pohtinut taas samaa maaperän vetelyyttää jatekettuani Ernst Jungerin Marmorijyrkänteiden lähilukua. Erittäin kiehtova romaani, allegorinen tavalla, jollaiseen en ole aiemmin törmännyt. Romaani, joka ei milloinkaan voisi olla suomalainen... täällä ei jotenkin ajattelun johdonmukaisuus sillä tavalla pitkällä säikeellä kanna. Ei jakseta uskoa oikeasti ja tosissaan hienovaraisiin ideoihin.
Sellaisissa pyrkimyksissä tietysti on vaarana joutua tekemisiin saksalaisuuden kanssa, hiuksenpaksuuden päähän ihmiskunnan kohtalonkysymyksistä. Jungerin synnynnäinen itsevarmuus rakentaa rauhassa todella perusteellisesti tampatulle maaperälle.
Lähetä kommentti