Tuonenurku
Valo loisti. Ulko-ovi oli jäänyt auki. Se oli pihan toisella puolella kujan päässä rivitalojen välissä. Tyttö oli musiikkitieteilijä ja kertoi valmistaneensa tuonenurun (se on kaiketi puinen pitkulaisen laatikkomainen soitin, jossa äänenkorkeutta säätää mäntä). Hän painoi päähäni suuren, paksuista litteistä oljista (tai mistä lie päreistä) punotun hellehattunsa, joka painoi varmaan kolme kiloa. Päättelin, että sen leveän, aaltoilevan lierin reunapäärmeen sisällä täytyy olla todella tukeva rautalanka. Mainitsin soittimia harrastavista ystävistäni, jotka saattaisivat olla kiinnostuneita tuonenurusta.
Kesä on. Tervapääskyt.
3 kommenttia:
Tagin perusteella olet nähnyt helmikuussa "uhta".
Ai niin, se uhi taisi olla sellainen, jossa tutustuin Mitvitin, sormikaakaon keksijän, elämäkertatiiliskiveen.
Viisaasti tehty unessa. Älä ota tuonenurkuja itsellesi. Minäkin ottaisin ennemmin olikihatun ja vääntelisin sitä sopivaksi, tuonenurkujen esittelijän harhauttaisin etsimään jotain tuttavamuusikkoa.
Lähetä kommentti