15.11.07

Pienen alun yö

Tämä on uuden blogini sadas merkintä. Jos keksisinkin jotain sanottavaa, mieleni tekisi mieluummin kuiskata se takanani olevalle (siellä ei ole ketään) kuin kirjoittaa julki. Tänään on eittämättä ollut koko tähänastisen vuoden jäätävin, jumittavin, pimein ja martain päivä, enkä ole ainut, joka on kokenut näin. Päätin, että tämä on sopiva paikka koettaa jakaa tämä kokemus, sopiva yhteys luoda yhteys. Mitä ikinä yritänkin sanoa tässä tilassa, kääntyy äkkiä valitteluksi tästä kankeasta kielestä, päättöminä kiemurtelevista lauseista, jotka eivät tavoita omaa häntäänsä. Kaikki tulee yllättäen eteen, niin kuin kauppareissulla kadonnut musta hanska, joka kesken harhailevan etsinnän ikään kuin tipahtaa näkökenttään vihannestiskin päältä. Koetan nauttia C-vitamiinia, pitää mieleni ja ruumiini ravittuina, vaikka huvittaisi niin kovin harvakseltaan. Ja aamulla rullaan futonin reippaasti sivuun ja voimistelen.

6 kommenttia:

jari kirjoitti...

Martain? Onko se sama kuin marroin?

Miia kirjoitti...

Turussa sataa lunta ja tuulee. Ovat varmaan peruneet ilmastonmuutoksen.

Kävin eilen siellä, Helsingissä, katsomassa Chuck Berryä. Se lämmitti suuresti vaikka koleaa oli pääkaupungissakin.

Timo kirjoitti...

Vai oli Berry täällä? Setä jaksaa heilua, kun me nuoremmat olemme tässä pimeässämme martaita eli martoja.

Veloena kirjoitti...

Oh. Mitä voimistelet, miten? Kävin tänään katsomassa ystävää ja tämän vauvaa ja kokonaan unohdin, kuinka hämärä on. Ja oikeastaan vanilja- ja jasmiiniteen jälkeen kotiin kävellessä alkoi tuntua, että hämärässä onkin jotakin kotoisaa. Ainakin kotoisampaa kuin huomisessa työhaastattelussa.

Timo kirjoitti...

En jaksanut rullata. On ollu todella vaisu päivä. Sain lähetetyksi lehtimateriaalin painoon. Sieltä ei olekuulunut mitään. Olen enemmän unessa kuin valveilla. Olisin keksinyt joogan uudestaan, alusta.

Timo kirjoitti...

On ollut. Näppäimistö ei tottele. Koetan puhdistaa sen, kun en tavoita runouttaen tietoa.