Esittymisestä

Olen aika ahdistunut juuri nyt, sen joudun myöntämään, kun en keksi muutakaan sanottavaa.

Haluaisin luopua tarpeesta todistella ja etsiä oikeutusta, sillä tuo tarve tuhoaa kaiken, muuttaa ylevimmät pyrkimykseni alhaisiksi kompromisseiksi, käsin koskematta. Tuo tarve rikkoo jokaisen lauseen, jokaisen suhteen, jokaisen identiteetin se muuttaa mahdottomaksi ja ylimaalliseksi ihanteeksi. Tuo tarve tulee kaiken eteen, lisää loputtomasti edellytyksiä, etuliitteitä, esiasteita. Se pakottaa etsimään epätoivoisesti edeltävää ja unohtamaan jäljessä tulevan. Se saa uppoutumisen tuntumaan hukkumiselta. En tarkkaan tiedä, mikä se on, enkä enää jaksa pohtia. Jotain sille olisi tehtävä. Se tulee kaiken, kaikkien eteen.