Unen turvin
Luvassa: luova jakso. Miksi pelkään tarinoita, mutta ihailen unia? Our lives, larger than our lifeboats. Oudon kaukaa kylläkin. Äärimmäisen luova päivä kukaties. Kaikin tavoin. Uni on aktiivista lepoa. Uni on jatkuvaa heräämistä. Se, jolle unet ovat epäjärjestystä, ei ymmärrä järjestyksestä mitään. Tai ymmärryksestä. Mennä pitkälleen ja nähdä merkitysten tihkuvan, tajuta näkevänsä: tämä on oman pään etuoikeus. Mennä itseensä, joka ei ole tyhjä pelastusvene heilumassa reelingin yllä. Mennä itseensä, joka toinen voi olla, joka ole toisten. Nähdä hävyttömän kauniita unia, unisilmin kaikkia meitä, jotta joka helvetin hetki ihminen olisi se, mitä kaipaa ja kuka, olisi jo! Ei se, mitä pelkää. Olisi ilman eri käskyä, ilman eri kieltoa, olisi jo silloin kun tutut ja tuntemattomat näkyvät hennosti toistensa läpi, itsensä.
2 kommenttia:
Timo, miksi en ole saanut sinulta mitään postia jos luet sitä mitä kirjotan?
Skenkor sille joka siitä pahaa ajattelee.
Lähetä kommentti