22.10.08

Jokainen matka vaatii selityksen


Maantietä pitkin
on hienointa Tommipommia.

Elämä on vaikeaa, ja huiputukseen on ryhdyttävä itse siinä toivossa, ettei huijaa ketään.

9 kommenttia:

Mikko kirjoitti...

Minusta Tommin ote alkaa lipsua, koska kommentoinnin eli yhteisöllisyyden puute on ajanut Tommin kirjoittamaan vapaammiin eli huolimattomammin.

Timo kirjoitti...

Mahdollisesti, mutta on kiinnostavaa seurata, minne kirjoittajan oma tie vie.

tommi kirjoitti...

Millä tavalla alkaa lipsua?

Anonyymi kirjoitti...

Höpö höpö, ihan rautaahan nämä uudet tommipommit on.

Timo kirjoitti...

Luulen ymmärtäväni, että Mikon mielestä Tommi on antanut liikaa valtaa taiteelliselle intuitiolleen tms. Antaa mennä vaan, sanon minä.

Mikko kirjoitti...

Jotain sellaista. Kommenttini oli tietysti puolileikillinen. Mutta ehkä jätän tarkemmin kommentoimatta blogia jonka pitäjän mielestä kommentit vain lisäävät väärinkäsityksiä...

tommi kirjoitti...

Pelkäsinkin vähän, että kysymys tulkittaisiin loukkaantumiseksi. Olen tietenkin vain utelias, ja esimerkiksi tuossa Maantietä pitkin -jutussa on tyylillisestikin melkoista löysyyttä ja sitä kautta imelyyttä.

Lipsuminen on vain mielenkiintoinen sanavalinta, joka voidaan tulkita monella eri tavalla. Tulkitsin sen itse niin, että palautteen puutteessa juttuni ovat tulleet entistä avoimemmiksi.

Jokainen kirjoittaja on utelias saamaan palautetta. Joka väittää muuta, joko valehtelee tai sitten pelkää tosi paljon joutuvansa lukemaan jotain mitä ei halua. Jälkimmäinen ei ole mikään ihme, koska varsinkin suomalaisissa blogeissa kommentoijien päätavoite on usein loukata tai uhkailla. Nämä tämän "meikäläisen" suunnan blogit ovat jo ajautuneet rauhallisille sivuraiteille, mutta joissain suositummissa kommenttilaatikot ovat jokseenkin törkyä täynnä.

Kommenttien halventaminen on tietenkin myös aina loukkaavaa kommentoijien ja oikeastaan kaikkien muidenkin lukijoiden kannalta. Suuri osa kommentoi aivan rehellisesti ja hyvällä tarkoituksella. Kommentoinnin väheksyjä taas niittaa jokaisen potentiaalisen kommentoijan samaan ei-toivottujen ryhmään.

Nämä eivät ole siis helppoja ratkaisuja. Mikon kommentista taas näkee, että kommentittomuuskirjoituksenikin oli jokseenkin kelvoton tarkoitukseensa, koska sen voi tulkita kuten hän sen teki.

Valitsin kommentittomuuden, koska se toi mieleeni bloggauksen alkuajat. Ihanteeni on, että tekstistä joko varastettaisiin ajatukset itse käytettäviksi omiin tarkoituksiin ja loppu yksinkertaisesti jätettäisiin huomiotta. Interblogistiset vastakkainasettelut ovat käyneet todella rasittaviksi. Itse en edes lue paljoa blogeja, koska on niin ikävä nähdä itseäni fiksumpien alentavan älynsä pohjamutiin kun he haluavat kannattaa tai vastustaa jotain, tai puolustaa tai kritisoida. Yleensäkin kuulua johonkin.

En itse ole sen parempi, päinvastoin. Yritän irrottaa kirjoitukseni kaikesta ryhmäsidonnaisuudesta ja kannanottamisesta, koska olen usein herkkä kiivastumaan asioista ja mielipiteistä, jotka koen idioottimaisiksi. Ja toisaalta laiska paneutumaan sellaisten argumentteihin, jotka näen pelkästään harhaanjohtavana selittelynä. Kunnon debatissa sellaisillekin pitäisi tietenkin antaa asiapohjainen vastaus.

Timo kirjoitti...

Yleisen (esseistisen, kirjallisen) kirjoittamisen toleranssit ovat suuret ja välykset väljät, eikä niiden kapeammiksi kiusaamiseen ole yleistä syytä.

Mikko kirjoitti...

Ymmärrän ilmauksen "yhteisöllisyys on kiusaamista ja väärin" suhteessa nykyiseen ylistyslauluun yhteisöllisyyden autuudesta, ja se osuu minusta oikeaan.

Mutta koska tavoitteeni on suututtaa kaikki tasapuolisesti, haluan pilkata sekä yhteisöllisyyttä ihannoivia että sitä vihaavia. Ajatus yhteisöllisyyden katoamisen yhteisöllisyyttä vihaaville koituvista haitoista on siis hauska. Ensimmäiseen kommenttiketjun kommenttiini ei pidä lukea mitään muuta ideaa kuin tämä ironinen ajatus.

Jos mennään Tommin aiheeseen tarkemmin, uskon, että "selittely vain pahentaa asiaa" koskee kaikkea viestintää. Yhteisymmärryksen todennäköisyys laskee kun sanojen määrä lisääntyy.

Usein kommunikaation pointti on yhteisymmärrys, eli jos sinä ja minä tiedämme molemmat jonkun asian, kommunikaation jälkeen tiedämme molemmat myös toisen tietävän sen. Yhteisymmärryksestä seuraa että koska joku muu ajattelee samoin kuin minä, eikä hän vaikuta hullulta, voin ylläpitää hetken illuusiota etten ole itsekään hullu.

Kaikki väärinkäsitykset ovat myös aina tahallisia, eivät tosin välttämättä tietoisia. Lukija joko tajuaa ajatuksen jo lauseen puolikkaasta, tai jos ei tajua sitä ei pysty sitä koskaan ymmärtämäänkään. Ainakaan ilman aivopesua.

Itse olen pyrkinyt kirjoittamaan niin tiiviisti ja sekavasti, että muistan kyllä itse ajatuksen, mutta kukaan muu kuin minä ei luultavasti tajua mitä niissä sanotaan. Koska olen huono, epäonnistun usein. Kirjoitan pitkästi ja jolisevasti, jolloin vähennän entisestään muiden mahdollisuutta ymmärtää minua.

"Ote alkaa lipsua" tarkoittaa vain sitä, että kirjoituksissa on taustalla skarppi pointti kuten ennenkin, mutta ympärillä on kaikkea höhää joka vain johdattaa ihmisiä enemmän harhaan. Yhteisöllisyyden eli kiusaamisen eli kommentoinnin mahdollisuus pakottaa sinut kirjoittamaan niin että väärin ymmärtäneet kommentoineet leimaantuvat idiootiksi itsestään eikä niiden kanssa tarvitse alkaa inttämään.

Kommenttikirjoituksesi oli kelvoton, mutta toisesta syystä kuin sanot. Se on loogisesti ristiriitainen. Nimittäin jos kirjoituksellasi ei oikeasti olisi oikeaa tulkintaa, sitä ei voisi myöskään ymmärtää väärin.

Lisäksi on erittäin todennäköistä, että olen väärässä kaikessa mitä sanoin, joten kannatan sitä että ihmiset tekevät juuri päinvastoin. Ja kokeilevat kaikenlaista. Tekeminen on puhumisen korkeampi muoto.