18.12.08

Paras suomalainen filosofiablogi juuri nyt

Filosofi valittaa laajoin kaarin mutta kirkkaasti, eikä tämä kirkkaus onneksi pohjaudu sellaisiin depressiivisen epätoivon tai agonistisen arroganssin äärimmäisyyksiin, jotka polttavat lukijan sielun karrelle. Blogin nimi osoittautuu tavanomaista "itseironista" kursailunäytettä paljon hienostuneemmin ironiseksi: tekstejä lukiessa ei tule mieleenkään pelätä, että uhittelut, valittelut ja muut akuutin alemmuuskompleksin sotkuisen-sympaattisen ilmentymät varastaisivat shown itse asiasisällöltä, joka on kiihkottomasti ja kärsivällisesti rakennettua kriittis-analyyttistä esseistiikkaa, tyyliltään melko akateemista mutta samalla vilpittömältä ja omaehtoiselta maistuvaa. Kuvitus ja muut lisät ovat juuri sopivasti viileän kontemplatiivisia. Vaikka tekstin perusvire on pessimistinen, ainakin tämä lukija palaa omalle palstalleen kulttuuriuskossaan aavistuksen verran vahvistuneena.

"Olisinpa nuortunut nuorempana." Ei muuta valittamista.

3 kommenttia:

JKA kirjoitti...

Hämmennyin erittäin kovasti ja kiitän palautteestasi. Suomessa on paljon filosofiablogeja… ja osa todellakin sortuu tuohon kuvailemaasi kuuluisaan agonistiseen arroganssiin (nimiä en ala luettelemaan). Mutta kyseenalaistan erityisesti kahden blogin kautta kirjoituksieni ylivoimaisen laadukkuuden: ensimmäinen on opiskelijatoverini ylläpitämä Olemisen porteilla (olemisenporteilla.blogspot.com) ja toinen Klementiinin Vallankumouksen hedelmiä (vallankumous.blogsome.com). Ala ihmeessä lukemaan, jos et vielä ole törmännyt. Ja onhan noita muitakin.

Kiitän linkittämisestä. Koen velvollisuudeksi, että linkitän myös sinun blogiasi. Olet melkoinen veteraanibloggaaja!

Timo kirjoitti...

Kiitoksia! Olen mainitsemiasi lukenut ajoittain (pitää taas palata), ja mainioista palstoista on kyse.

Nyt lienee kyseessä myös oman filosofiaharrastukseni elpyminen uudessa, aiempaa aktiivisemmassa ja käytännöllisemmin suuntautuneessa muodossa. Wannabe-nörtti-vuosieni "puhtaammin" analyyttinen ja intellektualistinen, kontemplatiivis-eskapistinen lähestymistapani johti järkyttymiseen, turhautumiseen ja disorientaatioon, auttamattomaan epäselvyyteen siitä, mikä teoreettinen näkökulma on milläkin implisiittisellä, itse tutkimustyön kenttään liittyvällä tapaa relevantti suhteessa mihinkin. Tekstituotantoni (kamala käsite) tyrehtyi heti alkuunsa.

Blogistani on viimeiset pari vuotta puuttunut linkkilista (edellinen kasvoi aikamoiseksi), mutta harkitsen sellaisen palauttamista.

1_ kirjoitti...

Depressiivisen epätoivon ilmaisu on sarjaa punk rock: keskeistä on, mistä se lähtee eikä niinkään, miten se tulee perille. Yleisöllä on vapaus lähteä. (Tavallisesti joku onneton sielu jää paikalle.)