Eilisistä muistiinpanoista
Olen skeptinen pietisti-positivisti: en hyväksy itseluottamusta, koska en usko sen paremmin introspektion kuin tekojenkaan todistusvoimaan. Olen individualisti, jolle "usko itseen" on mieletön käsite tai ainakin mahdoton oikeuttaa uskomuksena. Luulen, että tällainen ajattelumalli on maassamme melko tavallinen.
7 kommenttia:
Olen individualisti, jolle "usko itseen" on mieletön käsite
Jos "usko itseen" lukee "usko itsen olemassaoloon", se on individualismin kanssa paradoksi. Mikä on luontevaa, koska itse on illuusio.
Tämä merkintä on eräänlainen yritys selitellä itseluottamuksen puutetta.
Jos itse on illuusio, voidaanko itseluottamuksen käsite korvata jollain totuudellisemmalla?
Tajusin kyllä että puhuit yhdellä tasolla itseluottamuksesta. Paradoksi oli vain hauska, varsinkin jos se oli tahaton.
Ehkä vahvassa itseluottamuksessa on kyse vahvasta uskosta illuusioon. Joka voi olla eduksi tai haitaksi, riippuen vähän siitä mihin pyrkii.
Seppä Högmanin mainitaan sanoneen Ukko-Paavolle: ”Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki, Kristuksen sisällinen tunteminen.”
Sekulaarissa ja individualistisessa ajassa ja työelämässä tuo ratkaiseva yksi näyttäisi olevan itseluottamus. Milläs sen korvaat...
Minulle on tuota funktiota toimittanut astangajooga. Se rauhoittaa sen verran, että oma hösääminen vähenee tai sille voi ainakin hymyillä vähän enemmän. Jotkut sanovat meditaation toimivan tuohon tarkoitukseen vielä paremmin.
Minä koen, ettei sinulla niin paljon väliä ole mistään mutta viihdytät itseäsi (kuten minäkin) puhumalla p:tä ja sitä mitä nyt sattuu.
Syy sellaiseen käyttäytymiseen on paljon tärkeämpi kuin se, mitä sinä yrität tässä minimalismissasi sanoa.
Mieti sitä, kuules vikkelä poika.
Parahin HG, käytän sen miettimiseen jo liikaa aikaa enkä siksi ole järin vikkelä.
Lähetä kommentti