24.3.10

Sipuli, optinen

Miksi Uspenskin katedraalin pääkupoli kimmeltää niin kuin kimmeltää, ikään kuin sen kultapinta heijastaisi näkymättömiä valonlähteitä?

Mihin katoaisivat nämä mutkikkaat pelit joita pelaamme päästäksemme näistä mutkikkaista peleistä pois?

Näkymättömiin? Tuonpuoleiseen? Tyhjyyteen?

Taide ei tiedä, mitä haluaa. Uskonto ei tiedä, mitä haluaa. Tiede ei tiedä mitä haluaa. (Tietoa; entä sitten?)

Miksi haluaisin sulautua, sublimoitua kulttuuriin, kaoottisten pyrkimystemme umpimähkäiseen synteesiin? Koska en itsekään tiedä, mitä haluan? Koska miehisyyteni ei saa mieltäni kiinni?

7 kommenttia:

Utumies kirjoitti...

Pilkoit Uspenskia krokotiilinkyyneleet silmissä?

timbe kirjoitti...

Kas jaloutta!

Uspenskin katedraalin kimalletta voi helposti verrata storaensoilun harmaaseen kivi?massaan...

Ripsa kirjoitti...

No tuo tieto-juttu askarruttaa kyllä minuakin. Sitä paitsi ainaisessa miettimisessä on työtä.

Mutta olla olematta ei oikein vielä ajankohtainen.

Timo kirjoitti...

Mieleeni juolahti teoria: entä jos se kupoli onkin valkosipulin muotoinen? Se saattaisi selittää aurinkotäplän monistumisen. Mutta mikä taivaan valossa sytyttää siluetin liekkiin?

Mikko kirjoitti...

Mistä tiedät ettet ole jo subliminoitunut kulttuuriin?

Timo kirjoitti...

Sublimoitua, ei "subliminoitua".

Toki jos yksilöllisyys haluineen kaikkineen on kulttuurinen illuusio, niin sen ylittäminenkin ilmeisesti on. Samoin siitä luopuminen jne.

Jos eleginen ironia ei auta, koetan jotain muuta, muuta kautta...

Mikko kirjoitti...

Sublimoitua, ei "subliminoitua".

Tämähän oli minulta monella tasolla hauska freudilainen lipsahdus.