Muuntuneita mietelauseita

Jos sanottaisiin, että sinisilmäiset ovat sokeita. Ja todettaisiin sokeat hyväuskoisiksi.

Sulan päällä kellui alussa kivi: niitti, siitti, kiitti, pohjan tunturiitti.

Suurta epiikkaa ei rakennettu hiekalle. Kyllä. Vaan kupuroille, jotka pistävät pyöreinä ja kantavat arveluttavan hyvin. Ei. Kiven voi kiillottaa ja se alkaa hylkiä likaa ja pelätä kolhuja.

Näin lujassa perustassa on jotain epäuskottavaa. Istumme kivillä kuin lokit.

Mannerjää, peruskiven upotuskaste, ihmisen myötähäpeä, poissaolon metafysiikka ja sen poissaolo. Tähän maahan on raskas vajota.

Helsinki, maailman harkituin vahinko.

Ihminen tulee, hävettää. Maa ei ota vastaan.

Sinne, missä ei ole ketään, ei pääse.

Häpeän ilmeinen syy: tottumattomuus häpeään.

Lanteesi, oi muusani, lanteesi, tilanteesi ovat kovat, pelkkää muotoa, enkä tunne sinua.

Olet joko kallio tai kalliolla istuva lokki. Edellinen et ikinä.

Olet ylevä salaa ja juuri siksi.

Kalliope Rä olkoon nimesi, kaksi, kaikki, -jalkainen, -ruokainen. Sano Rä, Rä, tunnetko lajitoverisi? Tiedemies tuntee huonosti. Resurssit ovat rajalliset. Te lokit olette ovelia, Rä. Ettekä herkeä tarkkailemasta, Rä, ikinä.