Suo-oja

Kammottavaa, kammottavaa, etten kykene tunnistamaan niitä siinä ajassa, jossa ne lennähtävät läpi näkökenttani ja katoavat taas. En kykene ottamaan niistä selkoa, vaikka ne erottuvat kirkkaammin kuin kaikki se, millä olen tähän mennessä väsyttänyt teitä. Havainnot ovat omiani, menneiden kesien pääskyjä, tulevaan katoavia. En ole mikään lintukotolainen. Akvaario on vihje. Se on täynnä kantoja, vesi on ruskeaa. Tiedän paikan, jossa pohjamuta on pehmeämpää kuin mikään kaukainen utu. Olen sanonut kasvaneeni pumpulissa; harvat huomaavat leväisen hajuni ja värjääntyneet karvat.

Se kammo, se sama kammo: soma kammio, turvallinen sammio, josta ei elävänä karata.