Unen näköä 1

Olen levoton ja kärsin blogiramppikuumeesta.

Jos maailmani onkin kummallinen, outopiirteinen, se ei ilmene, jos en kerro. Unista on hyvä aloittaa: niihen aiheet ovat melko tavanomaisia ja melko toistuvia, mutta kirjoittamisen koko vaikeus näyttää tiivistyvän kysymykseen, miten voin jakaa kanssanne unen näkökulman.

Unennäköisesti voisin kirjoittaa ainakin itseni onnellisemmaksi, jos keskittyisin juuri niihin aiheisiin, joista näen uniakin: taivaankannen ilmiöihin, rakennuksiin ja naisiin. Tuttuihin ja tuntemattomiin. Ihmiskasvoihin. Siinä aiheita, joista pidän. Transsendenssi, tavoittamattomuus yhdistää noita kaikkia (rakennusten osalta joudun ehkä perustelemaan näkökulmaani) ja toistuu edelleen puheessa, tekstissä ja muissa välineissä, joita koetan käyttää unissani. On kutakuinkin itsestään selvää, että medialla on edustuksensa unissa. Tyypillinen unikokemus: koetan ottaa kuvan oudosta ja ylevästä taivaasta, mutta kamera ei toimi (minun on vaikea uskoa, että se toimisi).

Viimeöinen uneni: suuren koivun runko oli avautunut kerros kerrokselta kuin pyhä kirjakäärö ja muuttunut rakennukseksi, jonka kaarevissa tuohiseinissä valo leikki.