Erittäin ylimalkainen viikkokatsastus
Viime päivinä on tapahtunut paljon. Olen vireä, Ideoita ja kokemuksia pulppuaa ja valuu yli: tulevan maaperä kyllästyy ravinteilla. Mutta löytyisikö illasta tai aamusta hetki, johon mahtuisi säädyllinen päiväkatsaus, viikonlopusta muutama vakaan keskittymisen tunti, johon mahtuisi kunnollinen viikkokatsaus? Mikä olisi sellainen yleiskatsauksellinen ajankohta, jossa reitit yhtyvät?
Sunnuntai kirkonmenojen aikaan? Nythän kävi niin, että nukuin:
Tein yöretken – eläkööt opiskelijahintaiset junaliput! Tampereen taika oli tallella. Pöllähdin blogitapaamispaikalle vasta hiukan ennen puoltayötä. Suunnatonta oli, niin mukavaa, kiitokset paikalle ja vielä sillä olleille. Poistuin aamun ensimmäisellä junalla.
Terjantaina olin siinä luulossa, että Blogipiirin syysseminaari olisi ollut jo tuolloin. En ollut tarkistanut päivämäärää; näin käy meille hajamielisille helposti. Kävin Harjun maisemissa ihmettelemässä ankaran coolia jazz-kahvilaa, josta puuttuivat oikeat ihmiset.... Mutta perjantai oli hyvä, intensiivinen päivä, joka sieti harharetkenikin hyvin. Tämä kaikki vaikutti retki-intoani edistävästi.
Tampereella eräät saivat päähänsä ohjastaa retkueemme Sputnik Bariin, jossa ei todellakaan soi jazz. Mökämusiikki vaikuttaa raapustusteni ilmeeseen tällä tavoin:
9 kommenttia:
Tidi-di-tidi-di bätmään..
Eräät pahoittelevat. Siinä vaiheessa iltaa aivotoiminta oli jo täysin lamaannuksissa. Oli kiva nähdä kuitenkin ja muistaakseni :-)
Saatoimme ohittaa toisemme esittäytymismielessä. Olitko se sinä, ken veisasi Paavon virren?
Minäkö? Enhän toki veisannut. Enhän? Emmekä ohittaneet esittäytymismieliä vaan keskustelimme hämärästä menneisyydestämme mm. pilkkiäitihaalareiden ÄH pilkkihaalariäitien ja muiden katkarapujen tiimoilta.
Se joka virren veisasi taisi olla Kukkis, minäkin etupäässä muuten vaan sekoilin ja unohtelin laulunsanoja. Se Sputnik nyt ei muutenkaan varsinaisesti ollut mitenkään keskusteluun suunniteltu baari.
Mutta olipahan taas! Kiitos kaikille seurasta!
Aivan, nyt osaan yhdistää pisteet oikein. Kukkis veisasi viis toon ja oharilla ja mulla oli synkee salaisuus. Kiitos oli ja on!
(Oikeastaan Kukkis veisasi erittäin hyvin ja Helen myös.)
Kun jytämusiikki pauhaa tarpeeksi lujaa, niin jopa suomalainen silloin lähestyypi toista ja suunsa käy liki toisen korvaa. Koeteltu konsti.
Tuossa vaiheessa vanha rouva oli jo siirtynyt kotiin Espooseen. Harmi, sillä kuvauksista päätellen ilta jatkui oivasti!
Lähetä kommentti