23.9.07

Voimatta

Pelätä ylempää, vanhempaa, vierasta – sama vanha laki.

Vihollinen on auktoriteetti.

Vihollinen on idoli.

Pelkkä vihollisen kuva vahingoittaa meitä.

Voiko valtaa ymmärtää? Joku on aina vallassa, mutta vain hullu luulee tietävänsä, kenen tai minkä.

Minulle on opetettu, ettei saa osoittaa sormella. Olen oppinut, ettei pidä kuvitella vaikka mielikuvitus on hyvä olla.

Olen oppinut, ettei historiasta ei pidä kuvitella mitään, ettei nykyisyydestä pidä kuvitella mitään, ettei tulevaisuudesta pidä kuvitella mitään, ettei itsestä pidä kuvitella eikä naapureista. Asiat ovat miten ovat, ja niistä voidaan tietää se, mikä voidaan tietää, vuosiluvut kerrotaan kirjoissa. Tervetuloa todellisuuteen.

Miten tyydyttävää on ivata ja tulla ivatuksi todellisuuden nimissä.

Tahtoisin ymmärtää, mihin olen näin tyytymätön.

Aikuinen huutaa kaikkien nimissä. Lapsen ääni ärsyttää.

Aikuinen löytää aina auktoriteetin, jotta voi määrätä.

Auktoriteetti löytää aina aikuisen, jotta saa määrätä.

Miksi en kunnioita auktoriteettia? Koska se tarttuu kuin tauti.

Ajatuksin, sanoin ja teoin rikomme jatkuvasti itsemme ja toisten kirjoittamattomia lakeja.

Vanha kansa laskee synniksi kaiken, mistä kuolleet jäävät paitsi.

Nuorten on todistettava kykynsä pärjätä niin entisessä, nykyisessä kuin tulevassakin maailmassa.

Suomalaisittain realistinen historiallinen romaani: kuuroja, puhekyvyttömiä hahmoja, kuolleita mutta vihaisia.

Voivatko mies ja nainen esiintyä kielessänne samassa lauseessa? Voitteko vastata tähän kysymykseen? Ymmärrättekö mitä sanon?

Jos ette ymmärtänyt, miksi murjotatte kuin lapsi, kun teiltä kysytään?

Kyselyikäinen lapsi, meidän viidakkomme antropologi.

Murjottavat esi-isät, murjottavat lapset.

Fatalismi muuttaa muotoaan: ennen johtajat esiintyivät valittuina, nykyään avuttomina.

Ehkä avuttomuus on maan tapa. Uusisänmaallisuus, uusavuttomuus.

Kuka on voimattomuudessaan vakuuttavin?

Olemme historiallinen heimo. Vastustamme tutkijoiden tulkintayrityksiä.

Maa täyttyy muskeliuskaltajista. Enin rohkeus on pelkuruuden pelkoa.

Kuka ymmärtää? Kuka varoittaa ymmärtämästä? Missä tilanteessa?


                   Omistettu lempeän kiivaalle humanistille.

4 kommenttia:

Arhii kirjoitti...

Hauskoja.

Tuo "Vihollisen kuva" oli todella ovela.
Ja "vanha kansa", joopa niin.

Suomalainen mielenmaisema on yllättävän auktoratiivinen. Niinkuin aforismeistasikin paistaa. Vaikka mitä gallupit kertoisivat tasavertaisuudesta niin Suomi on kulttuurin kuolleessa kulmassa. Uutta ei haluta ja menestyvää kunnioitetaan yhä enemmän. Monta kulttuurisotaa ja asennesotaa on käynnissä. Oopperan tukirahoista tappiolliset 55 miljoonaa euroa kertovat kuinka elitistinen politiikkamme on. Eliitin hupia tuetaan hulppeasti ilman mitään kritiikkiä mutta todellista uutta ja luovaa taidetta, uutta harrastajateatteria ja uutta indie-elokuvaa tuetaan halveksunnan kera mitättömillä pikkuropoilla.

Jospa... veistäisin tässä itsekin vastapallona muutaman aforismin vaikkapa synkkien mutta toiveikkaiden Rakkautta ja Anarkiaa-leffojen kunniaksi (Rampage, Children)...


:: ::

Pelko on vihan maksimointia. Muiden vihan ihailua.

Depressio on vihan naamiointia.

Terve ja oikeutettu viha on pelottavinta, mitä ihminen on opetettu kuvittelemaan.

Viha vapauttaa, jos se ei kilpaile rakkauden kanssa.

::

Silloin kun lapset ovat aikuisten ainoa toivo, ovat lapset vastuussa aikuisten ja menneiden sukupolvien tunteiden solmuista, synneistä.

Häpeä ja itke, kunhan häpeät.

Häpeäkulttuurissa ylpeillä saa vain itsensä väheksymisellä.

Kaunaisen vihan apostolit rakastavat omia kyyneleitään - ja halveksivat muiden.

::

Paratiisin puu oli hyvän ja pahan vihan puu.

Viha vapauttaa, jos viha nousee ymmärryksestä. Viha tukahduttaa, jos ei ole muuta ratkaisua kuin viha.

Kain ei uskaltanut tappaa itseään - ja tappoi veljensä.

Abel teki ensimmäisen kuoleman synnin yrittäessään lohduttaa toivotonta.

::

Johtajan suuruus on suorassa suhteessa seuraajien mitättömyyteen.

Subjektiivisuudesta puhuminen on tehty melkein synniksi, jotta subjektiivisuutta hävettäisiin - vaikka kaikki perustuu subjektiiviselle mediaoperoinnille.

Voimattomuuden aakkosissa Ö on suurin ja uljain, sanattomien leima.

Ainoa, mikä merkitsee kuluttajalle, on esityksen viihdyttävyys. Sisältö voi olla turhan turhauttava ja vaivaa aiheuttava.

::

Vihreä fatalismi on voimattomuuden politiikkaa - ja oppositio ei ole oikea oppositio ilman valtapolitiikan valtaa ja linjausta.

Se ei ole oikeaa politiikkaa, mikä on julkista.

Joka ymmärtää valtaa, ymmärtää Minoturusta.

Auktoritetti on kellariin lukittu lapsi, jolle maailma on lukitun oven aukeaminen ja sokaistuminen.


- Arhi Kuittinen

Homo Garrulus kirjoitti...

Kiitän tästäkin. Olenko insane?

Anonyymi kirjoitti...

Huomasin, että maailmaa saa valloittaa ja opettaa aivan mihin suuntaan vaan - paitsi yhteen!

Ihminenhän ei siedä sitä, että hänen älyään mollataan, eli kasvu ns. ylöspäin on kaikista vaikeinta ohjata: sivulle ja monenmoiseen syventämisen suuntaan saa opetusta harjoitella: mutta Luoja varjelkoon, jos aikoo opettaa ihmisille moraalia tai edes itsestäänselvyyksiä elävästä elämästä, jos se ei samalla hivele ihmisten narsismia tai omnipotenssia.

Kestävät siis mitä vaan, mutta eivät sitä, että joutuisivat myöntämään omat puutteensa älyn/moraalin suhteen.

Sen takia maailma muuttuu ikäänkuin huonompaan suuntaan, sillä kukaan ei uskalla lähteä tälle puolen kouluttamisessa. Se mitä Sarasvuo tekee ei ole sitä, vaan S luo lisää (tyhjiä) toiveita, mutta lyhyen kathariksen aikana ihmiset sentään tekevät jotain: eivät siis ole aivan jähmettyneitä.

Sen sijaan yhteiskunta maksaa entistä suuremman laskun heidän depressiostaan: koska menetetyn toiveen jälkeen ei juuri enää ole paljon mitään jäljellä. Se on asia, johon pitäisi puuttua: uskontoja ei sodita auki eikä lietsominenkaan ole oikea tie. Markkinoille tulee ongelmia kun yksi häärää, vie leivän muiden suusta vain sen takia, että ITSE saa osoittaa olevansa oikeassa. Omnipotenttia ja infantiilista toimintaa.

Tätä hän on saanut harjoittaa ja on ylpeä siitä, että tappaa vasemmalla kädellä kun on pelastavinaan oikealla: mutta koska tappaminen on aina rahassa mitattu kannattavampaa nettohyöty on suurempi. Tappaminen on tässä metafoora ihmisten toiveiden viemiseen ei siis fyysiseen tappoon. Demotivointiin, joka saattaa kestää eliniän vaikka hän sanoo Kirkon Portailla olevansa Suuri Pelastaja. Kaikkea se sairas mieli teetää: voimatta.

Mikä tuli todestettua. V.S.B. (nykyään KVG)

Timo kirjoitti...

Arhi, hos kykenet veistelemään ex tempore noin voimallisia afosarjoja, niin pelkkä hatunnosto ei riitä. Suomen aforismiyhdistys järjestää kilpailun, oletko harkinnut?

Luulen, että näitä voisi jonkinlaisen luovan, kriittisen dialogin kautta syntyä vielä paljon lisää, yhä syvempiä ja vähäväkisyydessään viiltävämpiä. Mitä mieltä olet?