Ideat projisoidaan ikuisuuteen
Päivänkohtainen on (itsenäisyyspäivä oli), mutta ajankohtaista ei ole. Ajan on hetki ja kesto, kuten päivä, ei kohta. Kohta on kellossa, kalenterissa, kertomuksissa; ajankohtaista ei ole.
Paitsi ehkä jonain mikä tarttuu tullen mennen.
Jumala loi maailman seitsemässä päivässä. Ihmiselle se on painajaismainen, loputon projekti.
2 kommenttia:
Aika hirveä oli tuo ukaasi New York Timesissa. Eli jos en kaiken tämän kaamoksen keskellä ole onnellinen, niin puoli korttelia on onneton.
Mutta silti hymyilemäänkään ei pidä ruveta.
Hienoja putoavia valoja sinulla!
Olen miettinyt aiemmin sitä, että kuinka älytöntä on päiviä yleensäkin nimetä: aika on nimellisten karsinoiden yläpuolella ja todennäköisesti naureskelee jo viikonpäivillekin.
Mutta eikö kaikki ole ihmisen yläpuolella, jos asian harmikseen ottaa. Minun itsenäisyyspäiväni ei mennyt kovin sinivalkoisesti, kun ilman televisiota ei voinut katsoa Tuntematonta.
Eilen mietin sitä, kuinka päivien kulumisen monotonisuudesta (=ajasta) pääsee eroon aikaa seuraamalla. Ei kalenterista tai kellosta, vaan tekojen voimistumisesta ja tuttavien varttumisesta. Tehdään projektista solidaarinen ja valoisa? Jumalan raskaan taakan jakaminen on jo tosin myöhäistä.
Mitäköhän minä yleensäkään näin aamuisin selitän? :)
- MK
Lähetä kommentti