Praesepe
Tapaninyönä, tuolloin valottomalla vastarannalla, näin taivaalla Seimen, jota en tuntenut; epäilin komeetaksi.
(jollaisia saisi taas näkyä, komeettoja, niin kuin 90-luvulla, jonka huippukohdiksi ne taisivat jäädä)
Yritän vielä saada aikaan merkinnän tai pari ennen nollakymmenluvun vihoviimeistä ajastaikaa, mutta nyt olen raukea ja todella helpottunut: sain vuoden välttämättömimmän hoidetuksi.
(enkä viittaa tässä tähän merkintään)
Turhamaisuuttani korjailin jälkikäteen hieman lukijajoulukorttini layoutia.
2 kommenttia:
Hei ihana Timo ja hyvää uutta vuotta! Mennään lunsj Esplanadeen joku päivä tammikuussa, joohan? Jos vaikutan unohtaneen, kopauta minua, ok? Tuo käännös on semmoinen autiomaa että sinne eksyy herkästi, ja kuitenkin minulla on ikävä sinua!
Kiitos, onnellista uutta vuotta! Pienikin käännös erämaassa (näkynee kuvassa – kuten myös kangastus tai meri?) vie helposti kiertämään kehää – lupaan kopauttaa.
Lähetä kommentti