Kevät keskelle päivää
Murjottuna adoptoi aatteen ja päätti pahoinpidellä
sen kukin, tyrmistykseeni aivot plakkiutuivat, venähdin
kuin maisema, jossa ei ajatella kuin kussakin talossa ajatellaan.
Vailla käsitystä kylistä, joista muka tulen, ystäväni hajaantuivat
maantieteellisesti, en ollut revähtänyt vetelehtiessä olin väsynyt
arvostelukykyyni: naisosat olivat irrallaan mutta Picasso kuollut.
Pyritään siihen, että kaikilla on samantyyppinen kevät mielessä.
4 kommenttia:
Timotei, miten valloittavan irtonaista! Ja soi ja solisee, kirjkirj lisää vaan.
Halaus, Vii
Ei irtonaista vaan ihan hirveetä vääntöä ja puserrusta. :-)
Mutta lopputuote Timuru, lukijan silmässä ilo. :)
Vii
Hmm, poistaisiko pilkun sanan "maantieteellisesti" perästä?
Lähetä kommentti