Maailman meno
Kehitämme parhaamme mukaan avoimia järjestelmiä, yhä uusia aseita entropiaa ja apatiaa vastaan. Ja silti, työn mielekkyyden takeet näyttävät vähenevän vähenemistään, uuden työn ja vanhan. Eikä kukaan tiedä, mikä on vikana.
julkinen pöytälaatikko ja sielupuolen päiväkirja; aiemmin Aika ja minä
Kehitämme parhaamme mukaan avoimia järjestelmiä, yhä uusia aseita entropiaa ja apatiaa vastaan. Ja silti, työn mielekkyyden takeet näyttävät vähenevän vähenemistään, uuden työn ja vanhan. Eikä kukaan tiedä, mikä on vikana.
7 kommenttia:
Miksi ei tietäisi? Taitaa olla subjektiivinen kuvitelma.
Kukaan ei tunnu tietävän, niin. Merkintääni voi pitää jonkinlaisena väittämän muotoon asetettuna kysymyksenä. Tiedätkö sinä?
"Kehitämme parhaamme mukaan avoimia järjestelmiä, yhä uusia aseita entropiaa ja apatiaa vastaan. Ja silti, työn mielekkyyden takeet näyttävät vähenevän vähenemistään, uuden työn ja vanhan. Eikä kukaan tiedä, mikä on vikana"
1. avoimet järjestelmät eivät ole avoimia sillä tietotekniikka on kuin pitsiliina; jonain päivänä kaikki serverit puhuvat keskenään ja se menee myös mobiilien avulla
eli jos joku haluaa tietyn kontrollin koko maailmaa varten (Brave New World) se on hyvin lähellä sillä jokainen pieni askel kohti yksilöllistä pientä laitetta joka on taskussa (pian se on niskassa) ylläpitää tietoa kuka on missäkin ja miksi. Se on siis kauhuskenario ja tästä on jo Hollywoodin sisällä tehty leffoja.
Ihmisiä pidetään eritasoisissa maailmoissa vain eritasoisten työtehtävien takia. Tehokkuus mutta luovuus on kaukana.
Eli entropia (mureneminen?) on siis tietynlailla estetty jonkinlaisen tehokkuusajattelun takia. Apatia on poistettavissa ihan koulutuksen ja motivaation avulla, sillä yhden ihmisen elämä on silti elämä tässä ja nyt. Se ei siis muutu, vaikka muut pääsevät kuuhun. Pääskööt. Meillä on elämä tässä ja nyt eikä mitään puutu - muutakuin kontrolli tai jonkinlainen ylijumaluus.
2. Se, että mielekkyys vähenee johtuu siitä, ettei ole enää mitään suurta tehtävää (miksi minä raataisin kun kerran ei ole mitään mieltä missään). Mutta kyllä voi olla suuri tehtävä: luonto, lapset, politiikka, tiede, taide jne eli ihan samat kuin ennenkin. Se miksi ihmiset eivät tätä näe on taas koulutuksen vanha indoktrinoiva vaikutus: kun ei opeteta katsomaan teorioita oikein vaan tuupataan vanhoja teoriamalleja ilman suurempaa syytä, syntyy ihminen, jolla ei ole käytännön tajuntaa eikä pian myöskään teoreettista tajuntaa. Siinä on iso työ meille suomalaisille.
ks Inkisen esitelmä:
http://medianetti.helsinginsanomat.fi/1135230113119
Tulevaisuudentutkimuksen peruskäsitteita, siis melko vanhoja teoriamalleja, mutta silti got the point, tulevaisuusajattelua olisi syytä harrastaa enemmän ihan meidän tämän omanhetkisen (eli päinvastoin) elämämme takia. Tämä on hieman noloa, sillä olen ollut jonkin verran mukana noissa tulevaisuushörhöpiireissä, mutta – ilmeisesti koska olen ollut lievästi masentunut eli vailla tulevaisuusperspektiiviä – tuo teoriassa jännältä kuulostava aatoksen alue ei ole onnistunut konkretisoitumaan mielessäni visioiksi.
Eivät ne minuakaan lämmitä, sellaisinaan. On kyse toisesta näkökulmasta kun tuosta ns. teknisestä, eli enemmän holistisesta. Minuakin aina välillä rassaa se, ettei kukaan osaa koordinoida tietoa näkyvämmin kaikille vaan valta pitää siitä itse itsellään (kuten olet kirjoittanut). Se tympii minua myös, mutta nyt tajuan silti, ettei mitään terroristeja tarvitse metsästää, jos joku luuli. Kyse oli siis Jenkkien ja Japanin vanha kiista siitä, kuka oli kaunein kukko lännen tunkion keskipisteellä. Näin uskon, kun siis luen lehtiä. Molemmat on poikia, ja pojat on poikia.
don't worry, vaikka masennutkin - masennu siis ihan huoletta; minä tajuan ongelmat ehkä.
eikä kannata juoda ehkä: whiskiäkään.
Lähetä kommentti