11.9.07

Varaslähtö

Helsingin Sanomat, tuo suuri instituutio, jonka sivulla C5 kuolema ja väitöstilaisuus rinnastuvat toisiinsa...

   Timo    22.12

*

8 kommenttia:

Homo Garrulus kirjoitti...

Lehti on edessäni: olet oikeassa: siinä ne ovat, samankokoisia ja samanarvoisia voisi sanoa: jotain tuli ja jotain meni. Minä luin kaikki ja totesin, että Tampereella asuu sitkeä ja osaava porukka.

Milloin sinä väittelet? Onko jo takana? Miksi tuntuu, että olet siipesi kadottanut, eikö ole ollut sinun aikasi?

11. syyskuuta 2007 klo 22.43
Timo kirjoitti...

Saisinpa edes perustutkinnon valmiiksi, toisen niistä, joita muinoin märkäkorvana maalaispoikana lähdin opiskelemaan. Tris, tuo rakas pikku kriitikkoni, on oikeassa: en tainnut oikein selvitä ensimmäisen vuoden järkytyksestä; minussa on vielä aika paljon sitä 19-vuotiasta, joka hieman tyrmistyneenä yrittää kokeilla oudon näköisiä siipiään, mutta minusta, narsisti kun olen, tässä mainitussa yhdeksäntoistavuotiaassa on yhä potentiaalia – oikeastaan yhä vain enemmän, kasautuneesti. Välillä olo on kuin milläkin Van de Graaff -generaattorilla. :-/

11. syyskuuta 2007 klo 23.51
Homo Garrulus kirjoitti...

Palataan tuohon. Tuntui hei suurelta jutulta, miksi näistä ei olla puhuttu enemmän? Laajenemismahdollisuudethan pitäisi olla suuret. Pane töpinäksi nyt: siinä on hyvä juttu.

:)zris

12. syyskuuta 2007 klo 7.36
Homo Garrulus kirjoitti...

Minä vihaan tällä hetkellä ihmistä, jonka olisi pitänyt ajatella minua enemmän ja ymmärtää mistä minä puhun. Silti samalla rakastan häntä jotenkin jossain syvälläni. Mikä on siis a) rakkautta ja mikä on b) varaslähtö rakkauteen manipuloimalla omat tunteensa? Tai vielä, mikä on c)pelkkää vanhaa rataa ja sen toistamista, siis turvallisuudenhakua ja mikä on d) rakkautta sen romanttisen kuvauksen takia (oletko lukenut Barthesia?)

Olenko siis rakastunut ja keneen?

12. syyskuuta 2007 klo 11.08
Timo kirjoitti...

Barthes-tuntemukseni on pintapuolinen...

Suhteessahan se rakkauden laatu vahvistuu.

Kun ihmettelet juttuja, joista ei ole puhuttu, mitä tarkoitat? Kaikesta ei tietenkään ole helppoa keskustella julkisesti (jos kohta yksityisestikään).

12. syyskuuta 2007 klo 12.30
Homo Garrulus kirjoitti...

Minä kaipaan oikeaa rakkautta aivan
sairaasti, silti pidän itseni hyvän selkärankani avulla nahassani (ihmiset, joiden selkäranka pettää pitävät taas itsensä vain nahassa ja sen takia heidän tunteensa eivät ole autonomisessa hermojärjestelmässä mikä minulla).Hyvät metafoorat tunteelle, eikö vaan? Iho on siis myös tunneaisti, mutta selkäranka on moraalin aisti.

Sitä ei Descartes edes verrannut.

12. syyskuuta 2007 klo 13.04
Ripsa kirjoitti...

Tuota, kehitysbiologisesti juttu on niin että iho=hermosto. Hermosto siis tulee sieltä sisältä tähän päälle jossain vaiheessa äidin vatsassa.

Siitä johtuu että ympäristö on täynnä ihmisiä jotka kutiavat ihan mahdottoman helposti.

Lapset varsinkin rakastavat kutitusta. Sittemmin kai heistä tulee paksunahkaisempia.

14. syyskuuta 2007 klo 14.09
Homo Garrulus kirjoitti...

Minä en juurikaan kutia. Olenko sitten ei-hermoinen? Kutisin kyllä lapsena mutta en enää. Hallitsenko siis nyt nahkani?

18. syyskuuta 2007 klo 15.07

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)