22.7.08

Äänestä ääneen...

Kriisi antoi tunnustusta ääneenajattelusta. Hyvä niin, koska en ole tahtonut keksiä muutakaan: systemaattisempi toimintamalli tarkoittaisi kahta pahempaa teeskentelyn temppelien rakentamista – ilman purkamista, ilman ääneen ajattelua... Arvostan ja ihannoinkin joitain instituutioita – luonnontieteitä! – mutta niiden nimissä en tietenkään voi puhua. Ei ole mukavaa havaita, ettei itsellä ole minkäänlaista sanomaa, joka ylittäisi ajattelun tässä ja nyt; eikä ole mukavaa havaita, ettei muutoin voi ollakaan. Kunpa tietäisin, miten omasta ajattelusta voisi päästä sen verran yli, että saavuttaisi edes auttavan ammatillisen roolipuhunnan taidon: sellaisesta voisi olla hyötyä työelämässä. Mutta aina kun olen koettanut kirjoittaa, olen törmäillyt omiin ajatuksiini kuin oviin, jotka avautuvat yliopistojen loputtomiin kapeisiin käytäviin.

Mitä jos tämä olisi romaanin aloitus? Harjaantuneelle lukijalle ei jäisi epäselväksi, että tässä puhuu epäluotettava kertoja. Loppukäänne paljastaisi muillekin, että kaikki tapahtui toisin.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä sinusta on tullut ainakin hyvä ja omaperäinen omien ajatusten analysoinnissa. Ihminen tulee hyväksi siinä mitä se tekee.

Timo kirjoitti...

Kiitos. Toivon samalla myös oppineeni suhteuttamaan eri yhteyksiin kuuluvia asioita toisiinsa, vaikka tällaisen ehkä esseistiseksi luonnehdittavan taidon hintana, sen väistämättömänä tunnuspiirteenä, onkin subjektiivisuus.

Jotain tahtoitoisin saada takaisin siitä vielä näsäviisaammasta räkänokasta, joka olin. Omatekoisen asiantuntijan äänenpaino löytyisi helpommin, esitelmiä syntyisi lonkalta, ja ne, joita aiheeni sattuisivat kiinnostamaan, löytäisivät hakukoneella tiensä paikalle.

Homo Garrulus kirjoitti...

Hyvä Timo. Keep going. Mennään kahville sitten kun tulet jälleen kauppatorille päin.

Sven Laakso kirjoitti...

Roolipuhunta onnistuu vain henkilöltä, jonka kaikki intohimot ovat tyydyttyneet avioliitossa ja siitä syntyneissä lapsissa. Sellaiselle henkilölle maailman kaikki muut asiat ovat vain välineitä ja ajanvietettä arjen loputtomaksi pitkittämiseksi. Äly on selkeä, toimiva, kirkas ja välineellinen, koska intohimot eivät sumenna sitä. Sellainen ihminen pystyy uskomattomiin asioihin. Asioihin, joita en uskalla edes kuvitella.