[välimerkintä]
Lammas määkii, minä määrittelen. Minä, minä ikinä: kasvan vastuuseen omista kysymyksistäni, muutun maailmaksi, maailman puristeeksi, itseensä injisoiduksi, ehdottoman mahtumattomaksi; eittämättä minä vaikenen, vaikeudun ja sulkeudun, sulkenen, suljen oven, joista alkuvieras ramppaa, kuka?
Jos on vain yksi elämä, onko se yksityiselämä?
1 kommentti:
Viimeiseen lauseeseen:
kyllä moneen elämään väistämättä kyllästyy, varsinkin jos pitää elää se omassa kropassaan, siinä samassa, siis sama pää ja niin edelleen.
Lähetä kommentti