27.8.10

Ankarimmasta mielestä

Opinnäytteen tms. tekemistä helpottaa, kun muistaa ja hyväksyy, ettei ole synnyttämässä sitä itselleen. Taiteessa ei ole tätä takaporttia. Ei myöskään filosofiassa kaikkein ankarimmassa mielessä.

Filosofinen mielenlaatu on luullakseni sellainen, joka käyttäessään sanaa "filosofia" huomaa aina tarkoittavansa filosofian käsitettä ts. 'filosofiaa'.

9.8.10

Ɛ ⊁⊀ 3

Onko sydämessäni paikkaa yhteiskunnalle?
Onko yhteiskunnalla sijaa sydämessäni?
Onko sydämelläni paikka yhteiskunnassa?
Onko yhteiskunnassa sijaa sydämelleni?
Onko sydämessäni paikka yhteiskunnalle?
Onko yhteiskunnassa paikkaa sydämelleni?
Onko sydämelläni sijaa yhteiskunnassa?
Onko yhteiskunnalla paikka sydämessäni?
Onko sydämessäni sijaa yhteiskunnalle?
Onko yhteiskunnassa paikka sydämelleni?
Onko sydämelläni paikkaa yhteiskunnassa?






[Otsikko mutatoitui 24.8.]

3.8.10

Aforismit ja aforistiikka 2: kulta-ajattelusta

Aforistikko tahtoo yksinpuhelussakin viimeisen sanan.

Etsii rauhaa omista ajatuksistaan, vuolee lastuja virtaan... Esi-isätkö minussa pelkäävät sivistystä? Elävät, voitteko vastata kuolleitten puolesta?

Tahtoo peittää sosiaalisuuden ja pelon.

Myöntää viihtyvänsä paremmin kuolleiden kuin elävien seurassa... Tässä kohtaa eroan ja lähden omille teilleni.

Kun tilaa on niukalti ja odotukset konservatiivis-individualistiset, niin omaperäisyys on vaikeaa ja kiusallinen perässähiihtäjyys koituu useimpien osaksi. Mitä kuuluu kultakentän vaiteliaille miehille ja heidän valtauksilleen? Mikä ajaa kirjoittajaa kirjoittamaan kuin korven pimennosta? Kun hippua ei sulateta, se (maisemamaalauksen tms. tapaan) muistuttaa erämaan rauhasta ja auttaa unohtamaan kaupungit ja kaupankäynnin, josta kulta on aina saanut arvonsa. "Kultajyvä" sananakin on kliseiden klisee. Mutta sentapaiseksi kappaleeksi hyvä mietelause mielletään, lähes huomaamattomasti mutta kiistatta kitsch-kiilteen hitusia ja muuta muraa raskaammaksi. Uskoa tämä vaatii; hyvä, että vaatii.

Kun yritän kirjoittaa aforismeja, toiset hetket ovat kirkkaampia kuin toiset. Joinain miellän huuhtovani tyynesti pohjasoraa mutta toisina voin todeta itseni hermoilevaksi hiireksi, jonka räätälöimään morsiuspukuun olisi tarkoitus mahtua juuri sopivassa suhteessa uutta, vanhaa jne. Tällaista on neurootikon elämä, mahdottomia tehtäviä ja ristiriitaisia vaatimuksia. Väkinäisyys ainainen vieras.

Tarkasti todeten: ei vain kirkkaus vaihtele vaan myös valon suunta. Taivaassa tai sadun maailmassa, kullan ja jalokivien hohteessa, tämä seikka lakkaa merkitsemästä.

Tarkasti tahtoisin kirjoittaa mutta tappamatta. Eitä tavaten, aitoja teitä avaten.

Epätiedosta eteenpäin

Jokainen lapsi nakertaa aukon todellisuuteen.

Kuvitella.

Tietämättömyyttään häpeävä ei kuvittele.

Kuvitella, miten vähän tiedän sinusta.

Raha tuskin haisee toisin kuin sinä.

Se on jokaiselle outo, ei kukaan.

Kuvittelematon olematon, kuolematon

reikä kalliissa matossa.

Skandaali olet.