Miniä

Minä minä olen?

Minä olen minä olen?

Minä olen tänä minä olen?

Minä olen tänä minä minä olen?

Minä minä olen tänä minä minä olen?

Muisto

vitriinejä, olivatko ne kiviä vai sittenkin hyönteisiä

fossiileja

niitäkö

muistan huoneiston, se oli suuri ja hämärä

toisessa rivitalossa matalan nummen laidalla

Chaplin läikehti televisiossa

juoksuhaudoissa

Helposti kääntyvä fragmentti

On korkea aika kirjoittaa helposti kääntyviä runoja, on aika kääntää katse pienoismallista Baabelin torniin ja liimaputkilosta laastikauhaan. On korkea aika tinkiä mahtipontisuudesta kansan, huvittuvan kansan, hyväksi ja täten, siis siten, kääntyä kaikille kielille.

Helposti kääntyvät runot kirjoitetaan tietokoneella, joka simuloi kirjoituskonetta. Tasavälisiä tylsiä kirjaimia. Helposti kääntyvät runot ovat proosarunoja ja niiden runonomaisuus perustuu toistoon ja tunnistettavuuteen. Helposti kääntyvät runot toistetaan toistettavilta osiltaan ainakin kolmeen kertaan.

Päivä taivaan poikki

ja heikkoudet ovat vahvuuksia

syvemmät ympäristöstään irti

sisäinen puute yksilöi ihmisen

solut etsivät yhteyttä ykseyttä

solut eksyvät; työkseen siittiöt 

harhailevat, työkseenkö; minä

olen minotauros, absurdiuteni

kantaja, ihmisuros, ihmisaurus

pysyy koossa, vaikka vastustaa
itseään kaikin voimin.

Mitä elämään tulee, siitä ei voi

liukas kieli mutta käsitteen ote

pitää niin kauan kuin sen pitää

marraslyyra

Sateen varjolla tuulen myllyjä

vastaan

tuulen myllyjä 

         elävien valoja harmaassa

         alaston äly haarova oksa 

Ja valo heijastuu 

vedestä juovana;

;;

Puussa istuu suunnaton minä;

    minä olen toivosi koveruus;

    olen toimittajan vastakohta

    naiset listaavat kokemuksia: 

{olen pelottavan satunnainen}

[Loppua muokattu {aaltosulut lisätty} 2.11. klo 04.00]

demaalari

flaneeraa, keräilee vaikutelmia:

auringon valtiosääntöuudistus

sumea utujärjestö, palkansaaja 

mustalla sametilla: kultakellon

välähdys salama kuin salalama

salmiakkisuu, alastomat mallit

ansaajanansiosi donnainen on

oleva, suuri

Steampunk

Hitaasti pyörii kuilun pohjalla 

hammasratas kuin koiran kita

anoo luitani murskattavikseen

Kuilun pohjalla pyörii hitaasti

murskatakseen, vartoo luitani

murskatakseen hellästi, pyörii

murskatakseen kerjää luutaan

kuilun pohjalla; aika on kohta

maani pinnalla, kohtalon aika

on terästä ja kellonpunnuksia;

kuilun pohjalla on kohta, joka

kuin vuoristo puristuu yhteen

odottaa luitani murskattaviksi

Monoliitti

koetin

vakautua mutta minua liikutti

tarina venäläisestä kapteenista

joka oli alkujaan suomalainen,

lukijanov, mikä olikaan tämän

hurskaan merikarhun tehtävä:

etsiä karu ja elinkelvoton saari

minä liikutuin siitä, miten hän

liikuttui; ja minä olen edelleen

liikuttunut siitä, miten hän on

liikuttunut hankkeesta, lujasta

koruttomasta rannikosta, jolle

samassa pystytetään vankileiri

sillä luostareita enää perusteta

jatkelma

suloinen ase, ja tarkoituksensa

mukainen, paha, päämääränsä

mukainen, paha olla eri mieltä

helppo samaa mieltä. Mikä on

elämän tarkoituksen mukaista

Taas on patetian aika

Se voisi olla minun osani niin

kuin minä voisin olla osa sitä:

minä voisin olla tiedeyhteisön

osa, jos se vastaisi ihanteitaan;

niin ylpeä minä olen niin arka

niin epäluuloinen niin kirjava:

Levoton mies jolle rakkaus on 

liian pyhä näytelmän aiheeksi.

Pimeää edeltäneet fragmentit

se

on uhri, joka pelkää väkivaltaa

urhea se, joka ei. Tuo raakalaki

minulla on sanottavaa itselleni

luopuvat 

kuvitelmasta että maailma on

hauska. Farssin pitää olla aika 

yksinkertainen, jotta se pysyy 

farssina. Aika ei ole. Ja farssin 

pitää olla aika yksinkertainen, 

jotta se pysyy farssina. Aika ei 

ole, toistan vielä: Farssin pitää 

olla aika yksinkertainen. Jotta 

se pysyy farssina. Aikaa ei ole;

ei edes tragediaan jos sitä olisi

ja se olisi yksinkertainen aika,

se pysyisi farssina. Aika ei ole,

farssia ei tule. Pitää olla yksin:

kuljen taaksepäin katson unta

ei sen tarvitse olla aikaa, se on

pehmeä vaihtoehto avioliitolle

ei ole runo mutta näyttää siltä

kuka minkäkin älytikkuleikin; 

esitelmiä hajamielisiltä aloilta;

eri aloilla, hajanaisten ympäri:

kaipaan sitä mikä ei hajonnut

voit aina antaa

erilaisen sointukierron virittää

erilaisen tuntemuksen toisessa

laulussa käytetään toisenlaista;

yhdessä yleensä yhdenlaista, ja

musiikki vangitsee tonaaliseen

vankilaansa sulkee pois hetken

mahdollisuudet… Avauduitko

jo, on parempi sulkeutua, puit 

ylävartalosi alle ilmilaskoksesi

liutumen lautumia karjasuojia

alavartalosi ylle kuosia kuituja

kostean kangasmaan laskuojia

Kymmenen todellista ihmistä: 

Kansanlaulusta

Tuuli se taivutti koivunlarvan;

----

Nyt

mua vierähän linnasta linnaan

on runoilijan tunnuskokemus;

tuulen taivuttama tunnuslause 

tunnustus. Helppoa olisi paeta

tunnustaa ja vaivatta vapautua

kirjoittamalla tiilenpäihin kun

jokaikisestä aukeaa salaluukku

uuteen selliin, pakenisin, S.J.L

mitä aion tehdä naapurisellissä

joka ei ole naapurin, jota ei ole

älä naura olisin vapaamielinen

ellei vapautusyritys tarkoittaisi

kummitusjunaista kiertoajelua

mielen toisinnoissa kytketyissä

kaksissa kahlehissa, kätketyissä

vankiluolissa kantaen kahlehia
----

likaisena, nöyryytettynä sallin
metaforien liimautua toisiinsa:

Eräs alku

Aloituksen tehtävä on vangita:

havaitsitko huomiosi, kysyvän

ilmeesi; astuitko nöyrin mielin

esiripun alta synkronisoituvaa

taputusta kuunnellen töminää

niin kuin jalon puhvelilauman 

jaloista suosio on suur, iso käsi

lepää ylläsi

Happamahkoja

Raikastuva, karaistuva, raskas:

ihannelukijani, ajattelen sinua

minä kuvittelen sinut, lukijani

ihannekansalainen keski-iässä

sinä olet villiviinin rypäle yhtä

kitkerä: tyhmää pyytää mitään

ei täällä oikeutta saa; oikeiston 

ja vasemmiston välisen kuilun

voi silloittaa olemalla väärässä

sinusta, lukijani, olet olemassa

kun minua ei ole – ja jos minä

toivon jotain, se olet sinä, joka

toivot, toivo jotain, puukiulun

poljalla läikehtivää kimaltavaa 

lujitemuovia sisustusmessujen

agnus dei -jaksoja, jaksamista;

Kuluvan vuorokauden fragmenttisato

Haluan näyttää kieleni sinulle

Maassa säilyy rauha ja oikeus;

                                        juuri

kun torni on niin korkea, että

siitä näkee koko valtakunnan,

valtakunnassa on kaikki

oikeassa mittakaavassa oikein

ja hyvin, juuri silloin pakenen

toiseen maahan korkeamman

tornin piirustukset kainalossa

yön turvin, yön masennuksen

turvin

Mutta uni kirjoitti paremmin.

Tietää seikkailua. Että tahdon 

on 

mentävä ymmärryksen edellä

Kirjat ryöstäytyvät kansistaan

se on niille oikein. Muuttuvat

taidegrafiikaksi siellä, tiedoksi

täällä, dataksi

seuraatko

sinä puunjalostusteollisuuden 

viimeistä vaihetta, valhetta vai

jotakuta mitätöntä kynäilijää?

Levoton katkelma

katseesta musertuminen onko

se 

jotain seksuaalista miksi nämä

käsitteet, mä säntäolen seinille

kuin häkkielän

Sinun,

sinulla oli musertava katse eikä

nimeäsi voinut mainita voi voi

minä säntäilen kuin häkkieläin

Teidän,

minä häntäilen kuin säkkieläin

Tiedän,

minä häntäolen kuin säkkielän

Synkkä katkelma

ja mielensä mielivaltaisen lain

rikkoma ellei häntä estetä hän

ottaa tuomion tuomion päälle

päälleen, sille joka valuu kohti

pohjanmaata maailmantappia

Luonnos kesärunoksi

olet liitutaivas yön oksistossa;

olet oksistossa yön liitutaivas;

teriöittesi himmeä, kuihtunut

ja himmeä kimppu oksistossa

yön oksistossa olet liitutaivas;

yön liitutaivas olet oksistossa;

ja himmeä syreeni; kuihtunut

himmeä kimppu ja taivasliitu

teriöittesi himmeä, oksistossa

liitutaivas, kimppu, teriöittesi

kulunut ja himmeä taivasliitu

oksistossa olet; yön liitutaivas

oksistossa, olet yön taivasliitu

oksistossa, syreeni ja himmeä

kukintosi, himmeä liitutaivas

oksistossa; kulunut taivasliitu

lehvästön siluetti, sileä, luettu

oksistossa kulunut taivaslintu

mitä sinusta on jäljellä aamun

tullen

sitä minusta on jäljellä aamun

tullen

lehvästön sileä luettu himmeä

luonnollinen nähtävä teennäisesti

kun tartun oikealla vasempan nilkkaani, oikea polvi maassa, oikea nilkka istuimena, ja raavin vasemmalla niskaani, mietin formalismeja

kun oikea ranteeni lepää vasemman polveni päällä ja nojaan ylitaipuvaan vasempaani, ajattelen maalaustaidetta