31.12.07

Lupaavaa mutinaa


Lienisi syytä, lienisi syytä, hyvät lukijat, lienisi syytä olla kaunis, puhua jalosti... Juhlavasti!

Kiitoksia kaikille, jotka olette jaksaneet seurailla palstan haltijan tämänvuotisia harhailuja; kehtaan luvata teille jotain. Tänä vuonna blogistani tuli ulkoisesti aiempaa tyylikkäämpi, mutta sisällöltään se kävi kovin ohkaiseksi. Ensi vuonna tähän tulee muutos. Vuonna 2008 annan ensivaikutelmille tilaisuutensa; vuonna 2008 kirjoitan enemmän. Ensivaikutelmissa eli intuitiivisiksi nimettyjen tuntumien ja mieleenjohtumien hetkissähän aivot ovat vahvimmillaan; aiheesta oli Hesarissa kepeä mutta asiallinen artikkeli tänään... Suuremman massan ja nopeuden turvin oppinen torjumaan maalais- ja muun ennenaikaisen järkeilyn houkutukset, kun en kikkailusta tai kauneuden etsinnästä kuitenkaan pääse. Kenties paras hyvin tekemisen tapa on se ensimmäinen; ainakin se on nopein.

Eespäin siis!

Viimeinen modernisti

Uutinen parin viikon takaa: teräsbetonivaari Oscar Niemeyer on nyt satavuotias.

[Lisäys 10. 1. 2008: Kriittinen artikkeli vanhan arkkitehdin aikaansaannoksista.]

21.12.07

Seisaus

Astua ulos keskitalven keskipäivään, seisahtaa ja aistia se vanhanaikainen valo, pidättyväisen lempeä rappauksissa, ikkunoista heijastuen, vesipisarassa syöksytorven alla, kujalla, jossa se huikaisee ja jättää kiviin pitkän ystävällisen varjon.

(Helsingissä on etelään kulkevia katuja.)

Vastaan tulee niin kaunis tyttö, etten ole varma, ymmärtääkö hän tätä, tässä valossa niin kaunis.

19.12.07

Afralia 2


Julkaisen tämän huvittuakseni, koska olen alakuloinen. Kuva on toiselta päivältä lokakuuta.

Tähän mennessä onnistuneimman afraliani raapustin erääseen kirjaan, jonka annoin lahjaksi. Saatan vielä palata aiheeseen. Siinä on jopa lievää taiteellista kiinnostavuutta, vaikken tällä hetkellä juuri luota kiinnostumisfunktioitteni toimivuuteen. Valvoin aamuun asti ja nukuin päivällä. Ei näin, aivan niin. Kirkasvalolampun osuus asiaan on epäselvä. Unohduin näpertämään, odottamaan kirkkaita ja selviä ideoita. Ne eivät vain ilmene.

Maat rantoineen ovat epämääräisiä räiskäleitä, mutta sellaisiinkin muotoihin voi kiintyä. Mantereitten etupuoli on Atlantille päin, paitsi sirokoipisen Etelä-Amerikan.

Lukekaa Tommipommi toista!

16.12.07

Unten hinnasta eli loisteputken armoilla

Huomentapäivää arvon lukijat, tarjolla olisi leppeää jaarittelua, koska taiteen tie on kuljettu kohtaan, jossa toistaiseksi humajaapi läpitunkematon, synkeä salo. Kah, otetaan pari askelta taaksepäin; otetaan rennosti. Laajakaarisia muotoideoita esittäytyy välähdyksittäin, viekoitellen, mutta en kykene pitämään niistä kiinni. Olen – lajitovereitten kohtaamisissa suunnilleen ensimmäisiksi sanoikseni – selittänyt kärsiväni talvimasennuksesta, kun on tuntunut siltä, etten saa eheää sanaa suustani. Tein näin myös blogitapaamisessa, joka kuitenkin omalta osaltaan piristi siten, että saatan kirjoittaa täten. Kiitos kaikille, olette mainioita persoonoita.

Siinä vaiheessa, kun unet tuntuvat elävämmiltä kuin valve, lienee syytä huolestua. Elän menneessä ja täytän hajanaisilla raapusteluillani muistivihkoja, joista en jaksa etsiä mitään. Tajunta virtaa nopeasti kohti unta ja unennäköä, jota myös valvetilani tahdottomuus muistuttaa: sosiaalisissa tilanteissa, kuullessaan uusien äänien kutsuvan nimeään on tämä solukasa alati altis arvioimaan itsensä kerrassaan uudelleen. Tuollaiset vanhat reaktiomallit nousevat pintaan, ja niissä on jotain kaunista, vaikkeivät liene hyväksi.

Nyt yritän korjata, mitä korjattavissa on, tuijottamalla kirkasvalolamppua. Olen valmis istumaan sen valossa pitempään kun käyttöohjeissa neuvotaan; onhan nyt hätätilanne. Lähelle tulevassa kirkkaassa valoisassa pinnassa on enemmän voimaa kuin sellaisessa ylevässä metafyysisessä tilassa, jossa kaikki merkitykselliset asiat ovat pisteitä mustalla taivaankannella valovuosien päässä toisistaan. Pisteitä, jotka vetävät väsyneitä silmiä puoleensa kuin vastaantulijoiden ajovalot eli joulun kynttiläiset.

Näyttää siltä, että unen elävyydellä on hintansa. Lukaisin Pohjanmaalla J. Allan Hobsonin kirjan
Unennäöstä. Antti Revonsuo käsittelee teosta Tieteessä Tapahtuu -lehden numerossa 1/2005 (PDF). Hobsonin mukaan depressioon liittyvä kolinergisen ja aminergisen systeemin epätasapaino ilmenee siten, että syvän unen ja REM-unen vuorottelu on rajumpaa; masentunut liukuu REM-vaiheeseen herkästi ja on altis näkemään unia runsaasti ja heti kohta nukahdettuaan. (Nykyhorroksessani havaitsen näkeväni niitä jo ennen nukahtamista, etenkin kun kyse on uudelleen uneen vaipumisesta.) Kirja jäi Pohjanmaalle, joten kehotan halukkaita lukijoita tarkistamaan yksityiskohdat itse. Kirjan suomennos on valitettavasti Pietiläistä kaikkein innottomimmillaan ja huolimattomimmillaan: paikoin liki lukukelvotonta tekstiä, jossa lauseiden keskinäiset kytkökset ovat kääntyneet unenomaisiksi. (Saman moitteenhan voisi varmasti esittää näistäkin lauseista, tosin toisin aikein.)



Viimeöisistä olen muistavinani, että professori Kemppinen oppilaineen istui käytävällä rennosti sinisessä kerrastossa ja (kumi)saappaissa.

10.12.07

Ihmettely lapsen asemana (1)

niin niin niin niin
miksi me olemme niin?

harjalla on tuuliviiri
oman itsen ilmapiiri
tyvestä tyven on

7.12.07

Onnea Suomi

Näin itsenäisyyspäivän aikaan media on niin täynnä sankareita, valittuja, uhrautuneita, että kulttuurista kaikkineen tuntuu katoavan se vähäinen vapaus, josta olemme arjessa nauttineet saavutettuna etuna.

Ahdistaa, kuten benrope sanoisi.

5.12.07

Herra Y vaikutti paranoidilta

Herra V vastasi herra Y:lle "Pidän mielipiteitänne vastenmielisinä, mutta olen kuolemaanne asti valmis puolustamaan oikeuttanne tuoda ne julki." Herra V:n pistoolikotelo erottui selvästi.