Tutkistele tunnelmaa, tunnetko
epämukavan siirtymän? Jos et,
hahmo on sama. Jos tunnet, ei
Harkitsen akvaarioista luopumista. Ne ovat tällä hetkellä tyhjillään. Eksoottiset miniatyyrijärvet ovat pitkään olleet erottamaton osa identiteettiäni, mielenmaiseman palanen, joka seurasi minua kaupunkiin. Turpeenkarvainen vesi, kivet, kannot (harmittelin pitkään, että sahasin isosta juurakosta pois isomman palan kuin olisi tarvinnut) ja kaikki, esimuotoni hallittava elinympäristö; ja minä, lähes uimataidoton veden olento. Ne ovat luoneet elämääni järjestystä. Miksei niin voisi olla yhäkin? Pienemmän voisin kyllä siirtää sivuun…
Olen pitkään ihmetellyt sitä, miksi lähipiiriini on valikoitunut naisia, jotka käyttävät silmälaseja, ja miehiä, jotka eivät käytä. Poikkeuksia on, mutta tältä näyttää, ja spekulaatiot laukkaavat jo kaukana, villeinä.
