29.12.14

Myötäisyys


Onnistuminen on pääsääntöisesti helpommin ymmärrettävissä ja selitettävissä kuin epäonnistuminen, koska onnistuneissa hankkeissa pääsääntöisesti toteutuu jokin yksinkertainen, eheä, ennakoitu ja tehokas idea. (Poikkeukset liittynevät lähinnä elämään ja sen kuvaamiseen, kysymyksiin eksistentiaalisesta, kirjallisesta, henkisestä, jollain muotoa myös poliittisesta totuudesta; nämä ovat romanttisen ja kriittisen ymmärryksen aluetta.)

Tämä on positiivisen ajattelun t. ratkaisukeskeisyyden klassinen ja järkiperäinen perusta, sikäli kuin sellainen voidaan osoittaa ja lyhyesti kuvata. Kaikki mahdollinen ei ole yksinkertaista eikä hallittavissa mutta olennaisin useimmiten on. Sen on oltava, käytännössä.

Käytännön ihmisille mitään syvempää järkiperää ei ole olemassakaan.

En ole varmaan ainoa vakavamielinen pähkäilijä, joka hämmennyksiin jouduttuaan on jättänyt tavoitteensa kirkastamatta ja sen sijaan uppoutunut paljon raskaampaan työhön eli pohtimaan virheiden ja ristiriitojen alkusyitä ja luonnetta ja eliminoimaan niiden mahdollisuuksia – ja tämän prosessin myötä masentunut.

…Siis kääntynyt kriisissä taaksepäin etsimään eteenpäin tuuppivaa voimaa. Kautta modernin historianhan näin on tehty ja pyöritty ympyrää ja silti edetty milloin minnekin.

23.12.14


Seinäjoki, kuvaus

Iäkäs* setäni ja hänen huomattavasti nuorempi vaimonsa asuivat Seinäjoella Kaartotien suorassa päässä ankaran puhdaslinjaisessa valkoisessa talossa linjakkaan valko-sini-punaisen paloaseman (jonka letkutorni on nyttemmin pilattu lapekatolla) vieressä. En koskaan tullut kiinnittäneeksi huomiota siihen, että nämä kaksi rakennusta ovat niin lähellä toisiaan; ne olivat irrallisia kappaleita lakeudella. Tulimme kylään aina autolla, sikäli kuin muistan. Eilen kävelin hetken mielijohteesta ohi ja hämmästyin kadunvarren järjestystä.

Setäni asunnossa oli 60-luvun betoniminimalismille tyypillinen autotallimainen olohuone, jonka seiniä koristivat raskaskehyksiset paimenpoikataulut. Asuminen oli vakaata ja siistiä. Esineet pysyivat vakaasti paikoillaan. Kirjahyllyssä oli Päätaloa, porraskäytävässä voimakas synteettisen materiaalin tuoksu, pihassa tummanpuhuvia pensasistutuksia, pohjakerros ja ulko-ovi puolittain maan alla kuin bunkkerissa.

––

*Jos setäni eläisi yhä, hän olisi 103 104-vuotias. 

[Muistin syntymävuoden väärin; jouluaattona saatoin tarkistin sen hautakivestä.]