29.12.14

Myötäisyys


Onnistuminen on pääsääntöisesti helpommin ymmärrettävissä ja selitettävissä kuin epäonnistuminen, koska onnistuneissa hankkeissa pääsääntöisesti toteutuu jokin yksinkertainen, eheä, ennakoitu ja tehokas idea. (Poikkeukset liittynevät lähinnä elämään ja sen kuvaamiseen, kysymyksiin eksistentiaalisesta, kirjallisesta, henkisestä, jollain muotoa myös poliittisesta totuudesta; nämä ovat romanttisen ja kriittisen ymmärryksen aluetta.)

Tämä on positiivisen ajattelun t. ratkaisukeskeisyyden klassinen ja järkiperäinen perusta, sikäli kuin sellainen voidaan osoittaa ja lyhyesti kuvata. Kaikki mahdollinen ei ole yksinkertaista eikä hallittavissa mutta olennaisin useimmiten on. Sen on oltava, käytännössä.

Käytännön ihmisille mitään syvempää järkiperää ei ole olemassakaan.

En ole varmaan ainoa vakavamielinen pähkäilijä, joka hämmennyksiin jouduttuaan on jättänyt tavoitteensa kirkastamatta ja sen sijaan uppoutunut paljon raskaampaan työhön eli pohtimaan virheiden ja ristiriitojen alkusyitä ja luonnetta ja eliminoimaan niiden mahdollisuuksia – ja tämän prosessin myötä masentunut.

…Siis kääntynyt kriisissä taaksepäin etsimään eteenpäin tuuppivaa voimaa. Kautta modernin historianhan näin on tehty ja pyöritty ympyrää ja silti edetty milloin minnekin.

23.12.14


Seinäjoki, kuvaus

Iäkäs* setäni ja hänen huomattavasti nuorempi vaimonsa asuivat Seinäjoella Kaartotien suorassa päässä ankaran puhdaslinjaisessa valkoisessa talossa linjakkaan valko-sini-punaisen paloaseman (jonka letkutorni on nyttemmin pilattu lapekatolla) vieressä. En koskaan tullut kiinnittäneeksi huomiota siihen, että nämä kaksi rakennusta ovat niin lähellä toisiaan; ne olivat irrallisia kappaleita lakeudella. Tulimme kylään aina autolla, sikäli kuin muistan. Eilen kävelin hetken mielijohteesta ohi ja hämmästyin kadunvarren järjestystä.

Setäni asunnossa oli 60-luvun betoniminimalismille tyypillinen autotallimainen olohuone, jonka seiniä koristivat raskaskehyksiset paimenpoikataulut. Asuminen oli vakaata ja siistiä. Esineet pysyivat vakaasti paikoillaan. Kirjahyllyssä oli Päätaloa, porraskäytävässä voimakas synteettisen materiaalin tuoksu, pihassa tummanpuhuvia pensasistutuksia, pohjakerros ja ulko-ovi puolittain maan alla kuin bunkkerissa.

––

*Jos setäni eläisi yhä, hän olisi 103 104-vuotias. 

[Muistin syntymävuoden väärin; jouluaattona saatoin tarkistin sen hautakivestä.]


6.11.14

Positiivisen ajattelun sivutuote

Linkissä viehättävä sana ja blogilla tutunsointinen nimi.

Sarja

Vietin tarkkuus on nyrkkisäännön luokkaa.

Vaiston tarkkuus on nyrkkisäännön luokkaa.

(Väistön tarkkuus on nyrkkisäännön luokkaa.)

Viestin tarkkuus on nyrkkisäännön luokkaa.


24.10.14

Helposti kääntyvä fragmentti

On korkea aika kirjoittaa helposti kääntyviä runoja, on aika kääntää katse pienoismallista Baabelin torniin ja liimaputkilosta laastikauhaan. On korkea aika tinkiä mahtipontisuudesta kansan, huvittuvan kansan, hyväksi ja täten, siis siten, kääntyä kaikille kielille.

Helposti kääntyvät runot kirjoitetaan tietokoneella, joka simuloi kirjoituskonetta. Tasavälisiä tylsiä kirjaimia. Helposti kääntyvät runot ovat proosarunoja ja niiden runonomaisuus perustuu toistoon ja tunnistettavuuteen. Helposti kääntyvät runot toistetaan toistettavilta osiltaan ainakin kolmeen kertaan.

4.10.14

Mutta tunne tulee väliin

Olenko ollut taipuvainen kuvittelemaan, että tunteeni ovat vuorovaikutuksen kannalta toisarvoisia omalaatuisuuteni ilmentymiä? Miten tällainen singulaarisuusharha on vaikuttanut käyttäytymiseeni?

Millaisia vaikutuksia minulla on ja miten kannan niistä vastuun? Tunnen tarvetta pysytellä hieman syrjässä, jotta pystyn käsittelemään tätä.

Romanttiset individualistit ja paranooikot selittävät omat tunteensa yksilöllisyyden ja muiden tunteet kollektiivisuuden ilmentymiksi. Itse olen koettanut pysyä asiallisena. Mutta asiallisesti ottaen kaikki intiimi hajoaa käsiin.


29.9.14

Letkeitä maanantaimietteitä

Arki voittaa: kuin ihmeen kaupalla olemisen ihme kaupallistuu. Lentokone lentää näkökenttäni halki oikealta vasemmalle. Minun ei tarvitse astua siihen, mutta jos haluan, voin sepittää matkustajista tarinoita: "Opiskeltuaan bodypump-ohjaajaksi hän muutti Australiaan."

Mutta mitä ihmettä tekisin keksityillä jutuilla: saatan kiinnostua niistä älyllisinä harjoitteina ja mieleni harhailun sivutuotteina (siis unina ja vastaavina), mutta jos alkaisin vakavissani kirjoittaa kertovaa proosaa, todennäköisesti eläytyisin siihen liiaksi ja uupuisin täydellisesti. Uupuisinko väistämättä? Tästäkö syystä tarinoiva mielikuvitukseni lamaantui murrosiässä, ja minkä surun tämä lama mahtaa kätkeä?

Kallistaessaan korvansa luovuudelle kirjoittaja ei valitse vain yhtä asiaa. Hän alkaa hakea suuntaansa uusissa suunnattomuuksissa, omaksua uusia näkökulmia kieleen ja mieleen. Jotkin niistä saattavat osoittautua radikaaleiksi, sellaisiksi, jotka uhkaavat kirjoittajan perustavimpia mielikuvia ja minäkäsityksiä, hänen tunnustamiaan tabuja ja mielenterveysnormeja. Sanottuna tämä saattaa kuulostaa itsestään selvältä, mutta kirjoittajan sanomana se on aina koetteilla.

Jos työ muuttuu ahdistavaksi, se ei etene; mutta jos se kiinnostaa edelleen, riittävän rento asenne lankeaa väistämättä opittavaksi.


23.9.14

Logosentristi tunnustaa

Yhä vain kirjoittaminen on minulle välttämätön paha. Mieluummin näkisin itseni ajattelijana tässä tai tuossa ajatusten virittämässä hetkessä, ajatusvirrassa, joka on asioiden ja koetun itsensä tutkimista yksin tai ystävän kanssa. Mitä tapahtuukaan lapselle, joka merkitsee leikkinsä muistiin ja alkaa leikkiä varta vasten vastaisia faktisia muistiinpanojaan varten?

25.8.14

Perusasiat ns. länsimaisesta sivistyksestä

Usko, toivo ja rakkaus ovat keinoja (ne todella ovat palvelijoita pikemmin kuin herroja, mutta miksi tämän vähentäisi niiden arvoa) pysyä yhdessä ja säilyä hengissä maailmassa, jossa vapauden, veljeyden ja tasa-arvon toteutumattomuus pilkkaa ja polkee lokaan totuutta, kauneutta ja hyvyyttä.

26.6.14

Mahdollisia ajatuksia

Toistaiseksi nimeämätön niin kuin riemunkirjava joustofroteekerrasto kuultaa valkoisen kauluspaidan läpi.

Kysy, mitä välttelet ja päädy välttelemään välttelemistäsi. Anti-kitsch on kitschin muoto.

24.6.14

Billy the Emo Kid


Olen, olen siis olen syyllinen tässä ja tähän. Suojele minua, varo minua. Yksinäisyytesi ja tuskasi tarttuu minuun. Sinä tartut yksinäisyyteeni ja tuskaani, palataan tahman ja siirapin symboliikkaan. Kihoan. Kohta, johon kosket, pehmenee ja alkaa kuplia. Olen koettanut pelastaa nahkani, syövyttänyt sitä häpeällä ja kyynisyydellä. Eipä kestä.

Kirjoitettu on yhtä, toista, paperille nokea, tuhkattuja ajatuksia, joista tahtoisin kiteyttää timantin, koska tehtyä seuraa häpeä kuin

Johdannollisia fragmentteja


Tarvitsen piilopaikan, jossa voin kävellä riuskoin askelin edestakaisin.

Tarvitsen muistikammion, jossa otan vastaan sanat ja asiat kuin itsenäisyyspäivän vastaanotolle saapuvat arvovieraat, jonoon järjestyneinä.

Tarvitsen sinut, tulileimasimeni. Vai teeskentelenkö sittenkin, sillä en hallitse sinua.

Tässä puhuja puhuttelee ihannekohdettaan. Miksi häilyt, miksi tunteeni tarkentuvat kauas.

26.5.14

ESIINTYMÄ

Esiintymä on käynyt ilmi ja julki.

23.5.14

suotu outous

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä oudommaksi maailma muuttuu. Toistelin tätä lausetta, kun kävin kaupassa. Ostin muun muassa saksanpähkinöitä, vaikka olen niille ilmeisesti lievästi allerginen. Ne ovat terveellisiä.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä oudommalta maailma tuntuu. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä oudommaksi maailma paljastuu. Tätä tarkoitan. Tämä se oli. En tiedä kuinka moni teista kokee samoin, mutta se on hyvin inspiroiva tunne.

12.5.14

minimanifesti ii


Uneni rajat ovat maailmani rajat. Huomaa omistusliite.

Viihdyn omalla tontillani. Vieroksun matkustamista, päihteitä, jäljentämistä, pseudorituaaleja ja yhteiskunnallisuutta. Kielen rajat ovat maailman rajat. Kysymys omista rajoista on paljon vaikeampi.

22.4.14

EROOSIO





Eroosio on julki ja ylpeän tekijänsä toistaiseksi toinen teos.

Ensimmäistä saa myös.

19.4.14

Itseselitys eli malka lähikuvassa

On aikoihin eletty (vai onko) – kulttuuripessimistikin toteuttaa itseään.



Tähän huomioon liittyy ainakin kaksi olennaista näkökohtaa: Ensinnäkin kulttuuripessimisteillä on usein autoritaaris-konservatiivisia käsityksiä itsensä toteuttamisen arvosta (hänestä on hyvin epäilyttävää, kun joku "vain toteuttaa itseään") ja siitä, mikä on taidetta ja mikä ei. Subjektiivisen itseilmaisun yläpuolelle hänellä ei kuitenkaan ole pääsyä sen enempää kuin muillakaan. Toiseksi kulttuuripessimisti on omassa kielteisyydessään ja rappiouskossaan usein haluton ja kyvytön käytännössä taistelemaan edes sitä kielteistä kehitystä vastaan, jota hän äänekkäästi kritisoi, puhumattakaan siitä, mikä on liian lähellä häntä itseään, jotta hän kavahtaisi sitä. Ennustus siis toteuttaa itsensä, koska itsensä toteuttamisen ajatusta ei seurata loppuun asti vaan uskotaan, että vika on muissa eikä itsessä.

[Klo 19.44: Kunpa maaninen Käymälöitsijä vain huomaisi tässä omaan silmäänsä suunnatun piikin.]

16.3.14

Eräs alku


Miksi kiinnostavuutta vähätellään? Se on monimuotoinen mystinen llmiö, estetiiikan perusta. Muistuttaako se liikaa halun ja valinnan levottomuudesta, näennäisyyksistä. Vähätelläänkö sitä todellakin?

Onko moralisti ideansa unohtanut idealisti?

Kuvassa näkyy uni. Lepo herättää levottomuuden. Kannatetaan. Kannatetaan.

23.2.14

Herakleitos heräteostos

Aika on levoton. Aika ja minä. Olen levoton. Voidaanko sopia, että heti kun alan kirjoittaa, muutun fiktiiviseksi. Kaikki puhe puetaan totuuden pukuun, yleistetään, ylevöitetään. Miten puhe manipuloi mielentilojamme, jotka vain ovat kuin väriaistimukset ja tuntemukset. Kun sanon ”kaikki virtaa”, kaikki pysähtyy.

17.2.14

Pyyhkiytymiä

Happisburgh, lausutaan Haisborough, on kylä Norfolkissa.
Toukokuussa -13 myrsky huuhtoi rantahiekasta esiin miltei
miljoonan vuoden ikäiset esi-ihmisseurueen jäljet. Kahdessa
viikossa Pohjanmeren uuttera vuoksi oli pyyhkinyt ne pois.

10.1.14

Rivittyviksi paljastuneita päivityksiä


Ajattelen näin, olen näin. Sinä
ajattelet noin, olet noin. Miksi 
puhun päällesi?


(Jos yhteiskunta on sivistyksen 
ilmentymä, kuka on sivistynyt 
nyt?)



Unioppinut unioppilaan unessa

Pikemmin minulla on jatkavuuskyky kuin keskittymiskyky.

Ja johtamiskyky: johdan jonkin jostain tai jotain.




[Näin unta lännessä kehnosti tunnetusta kiinalaisfilosofista, jonka nimi translitteroitiin useilla ristiriitaisilla tavoilla. Oli perin hankala ääntää se niin, että alkukielen fonologian tavoittaisi edes summittain: nimessä oli nasaalisia suhuäänteitä ja viime kädessä eleitä. Vaikeasti lausuttava eli itse 600-luvulla, asui keisarillisessa virkatalossa ja aateskeli vapaa-aikanaan yllättävän modernilla tavalla. Uni oli multimediaalinen: sanomalehdessä esiteltiin Cambridgen yliopiston julkaisema kiinalaisfilosofia käsittelevä teos; artikkelin oli kirjoittanut Juho Nieminen, jonka saattoi kuulla myös keskustelevan aiheesta Tuomas Nevanlinnan kanssa; televisiossakin kuuluttaja tai uutistenlukija suhisteli urheasti.]







Ekspertiisini rikkiviisaustiede.

1.1.14